"Tämähän on täysin subjektiivista, eikä syy-seuraussuhteista voida sanoa mitään!" (aloitteleva opiskelija haastatteluaineiston laadullisesta analyysista).

"Päätelmät perustuvat pelkkiin tilastollisiin säännönmukaisuuksiin ohittaen ihmisten aidot kokemukset" (arvostetun tiedejulkaisun arvioija survey-aineiston tilastollisesta analyysista).

Kuten esimerkit osoittavat, kissaparan häntää jaksetaan vetää akateemisista ikävuosista riippumatta. Vaikka kritiikillä on tieteessä aina sijansa, vänkääminen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimusotteen keskinäisestä paremmuudesta tulee kuitenkin usein paljastaneeksi lähinnä puhujan rajallisen tietämyksen oman aitauksensa toiselta puolen. On sanomattakin selvää, että hyvä- ja huonolaatuista tutkimusta voi tehdä teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta riippumatta, mutta kuten ihmiselämän muillakin osa-alueilla, itsellemme tutuimmat asiat näyttävät jo tuntemiemme yksityiskohtien määrän valossa monin tavoin fiksummilta ja filmaattisemmilta. Lisäksi on muistettava, että kyseiseen kissanhännänvetoon kuuluu psykologiatieteiden historiaan ja nykypäivän kilpailuasetelmiin liittyviä kysymyksiä pitkälti kokeelliseen, kausaaliselittämiseen keskittyvän tutkimuksen valta-asemasta johtuen.Historialliset taustat eivät kuitenkaan lohduta yksittäistä tutkijaa, jonka tutkimus tulee arvioiduksi epäoikeudenmukaisesti toisen menetelmällisen lähestymistavan kriteerien perusteella. Vähintään yhtä valitettavaa on se, jos tutkijan oma näkökulma vääristyy siinä määrin, ettei itselle vieraammasta tutkimuksesta olla edes kiinnostuneita. Vaarallisinta on, jos tutkija kuvittelee olevansa jo pelkän työkalunsa vuoksi jonkinlaisen Suuren Totuuden lähteillä.