Harvojen uskomuksista monien välineisiin

Salaliittoteoriat ovat internetin myötävaikutuksella nousseet esille varjoista ja astuneet julkisen keskustelun pariin. Salaliittoteorioita on ollut aina, mutta ennen internetin aikaa niiden leviäminen ja levittäminen oli rajatumpaa. Internet antaa jokaiselle mahdollisuuden perustaa esimerkiksi vastamedian, jossa ”valtamedian” välittämä ”totuus” on mahdollista kyseenalaistaa. Tämä on muuttanut salaliittoteorioiden muotoa. Jäykän vaihtoehtoisten huhujen levittämisen on korvannut erilaisiin mediaympäristöihin sopeutuva narratiivi.

Sosiaalipsykologi Serge Moscovici (1987) kirjoitti salaliittoteorioiden kohdistuvan usein (etnisiin) vähemmistöihin ja kiinnitti huomion tapaan, jolla salaliittoteoriat muuttavat yhteisiä käsityksiä kyseisistä vähemmistöistä. Väite pitää edelleen paikkansa. Kuitenkin nykyisistä salaliittoteorioista voi huomata uuden keskeisen vähemmistön, jota ei määritellä etnisyyden perusteella. Salaliittoteorioiden kohteeksi mutta myös niiden lähteeksi on noussut vallan kahvassa oleva ”eliitti”, lähde kuitenkin pyrkii erottamaan itsensä ”eliitistä”. Miten anonyymit kommentit internetissä saavat ihmiset hyökkäämään Yhdysvaltain kongressiin? Voisivatko Riikka Purran viittaukset väestönvaihtoon olla poliittisen retoriikan strateginen valinta? Ari-Elmeri Hyvösen ja Niko Pyrhösen toimittama kirja Salaliittoteorioiden politiikat: yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia avaa salaliittoteorioiden uutta muotoa, salaliittoteorioiden suhdetta politiikkaan ja vastaa esittämiini kysymyksiin.