Artikkelien tiivistelmät (05/2014)
Perhetaustan merkitys kavereiden valinnassa ja vertaisryhmän hyväksynnässä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perhetaustan merkitystä lapsen kavereiden valinnassa ja vertaisryhmän hyväksynnässä ja hyljeksinnässä. Tutkimuksessa oli mukana 1 017 lasta ja heidän äitinsä. Lasten sosiaalisista taidoista saatiin tietoa opettajan arvioinnin perusteella. Kavereiden valinnasta ja vertaisryhmän hyväksynnästä ja hyljeksinnästä saatiin puolestaan tietoa sosiometrisellä kaverimainintamenetelmällä. Perhetaustaa tarkasteltiin tutkimalla suotuisien ja epäsuotuisien perhetekijöiden määrää. Aineisto analysoitiin polkumallintamalla. Tulokset osoittivat lasten muistuttavan valitsemiaan kavereita erityisesti sosiaalisten taitojen ja epäsuotuisan perhetaustan perusteella. Suotuisan perhetaustan havaittiin puolestaan suojaavan vertaisryhmän hyljeksinnältä. Sosiaaliset taidot myös välittivät lapsen perhetaustan ja vertaisryhmän hyväksynnän ja hyljeksinnän sekä kavereiden valinnan välisiä yhteyksiä.
Avainsanat: lapsuus, vertaissuhteet, kavereiden valinta, vertaisryhmän hyväksyntä ja hyljeksintä, perhetausta
Mitä psykoterapiassa opitaan? Kokemuksia lyhyestä psykodynaamisesta psykoterapiasta ja voimavarasuuntautuneesta lyhytterapiasta
Oppiminen on nähty yhtenä mahdollisena psykoterapian vaikuttavuuden yleistekijänä, mutta psykoterapiassa tapahtuvaa oppimista ei ole juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta oppimisena. Psykoterapia-asiakkaiden terapian jälkeisissä haastatteluissa esille tuomia kokemuksia analysoimalla pyrittiin tavoittamaan, mitä ja miten psykoterapiassa voidaan oppia. Tutkittiin myös sitä, näkyvätkö kahden eri lyhytterapiasuuntauksen teoreettiset ja menetelmälliset lähtökohdat eroina potilaiden kuvaamissa oppimiskokemuksissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkimus perustui kahdeksan Helsingin Psykoterapiatutkimukseen osallistuneen naisen seurantahaastatteluihin. Naisista neljä osallistui lyhyeen psykodynaamiseen psykoterapiaan ja neljä voimavarasuuntautuneeseen lyhytterapiaan. Puolet oli terapian päätyttyä toipunut masennus-oireistaan (SCL-90-GSI < 0.7), puolet ei.
Tämän tutkimuksen perusteella oppimisen kohteita voivat psykoterapiassa olla psykoterapiatoimintaan osallistumisen oppiminen, itsetuntemuksen ja itseymmärryksen oppiminen, uudenlaisten suhtautumistapojen oppiminen suhteessa itseen ja muihin, toimijuuden, vastuullisuuden ja elämänhallinnan oppiminen sekä masennuksen hallintakeinojen oppiminen. Tutkimuksessa ei löydetty eroja eri psykoterapiasuuntauksiin osallistuneiden potilaiden kuvaamien oppimiskokemusten osalta, joskin painotus-eroja ilmeni tietyissä teemoissa ja oppimiskäytänteissä. Lisäksi psykoterapiassa kuvattiin tapahtuneen oppimista riippumatta siitä, oliko lyhyt psykoterapia potilaalle riittävä hoito vai ei. Itsereflektio näyttäytyi merkittävänä osana oppimisprosesseja.
Oppimista voidaan tämän tutkimuksen perusteella ajatella yhtenä psykoterapia-prosessin keskeisenä elementtinä ja jopa edellytyksenä sille, että psykoterapia voidaan kokea tulokselliseksi toiminnaksi.
Avainsanat: lyhyt psykodynaaminen psykoterapia, voimavarasuuntautunut lyhytterapia, oppiminen, laadullinen tutkimus
Valtaorientaatio ja epäoikeudenmukaisuuden uhrin havaitseminen
Tutkimuksessa selvitettiin valtaorientaation vaikutusta epäoikeudenmukaisuuden uhrin havaitsemiseen. Koehenkilöt (Helsingin yliopiston ja Laurea-ammattikorkeakoulun sosiaalialan ja taloustieteiden opiskelijoita; n = 114) jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään: paljon valtaa- (n = 37) ja vähän valtaa ‑ryhmä (n = 35) sekä kontrolliryhmä (n = 42). Koehenkilöt muistelivat itselleen sattunutta joko vallan käyttämisen tai sen puuttumisen kokemusta (kontrolliryhmä mitä tahansa tutkimusta edeltävän päivän tapahtumaa), minkä jälkeen he arvioivat, millaisia tunteita kuvitteellisen kertomuksen epäoikeudenmukaisuuden uhri tunsi tilanteessa, millainen hän oli ominaisuuksiltaan ja kuinka tärkeitä eri oikeudenmukaisuusperiaatteet ovat.
Valtamanipulaatio ei vaikuttanut taloustieteiden opiskelijoihin, mutta sosiaalialan opiskelijat arvioivat vähän valtaa ‑tilanteen aktivoimina uhrin lämpimämmäksi verrattuna paljon valtaa ‑tilanteen aktivoimiin sosiaalialan opiskelijoihin. Manipulaatio ei vaikuttanut oikeudenmukaisuuden tärkeyteen eikä siihen, millaisena uhri ja hänen kokemansa tunteet havaittiin. Sitä vastoin sosiaalialan opiskelijat pitivät sekä menettelytapojen että vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä kuin taloustieteiden opiskelijat. Jatkotutkimuksissa on aiheellista huomioida, että valta vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin.
Avainsanat: valtaorientaatio, organisaatio-oikeudenmukaisuus, tunteet, persoonallisuuspiirteet