Varhaisimmista suomalaisista naispsykologeista Ester Hjelt (1885–1960) oli Anitra Karstenin (1902–1988) ohella merkittävä soveltavan psykologian pioneeri. He molemmat joutuivat ammattiurallaan kohtaamaan akateemisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia esteitä ja tasapainottelemaan akateemisen psykologian ja soveltavan psykologian välillä. Artikkelissa tarkastellaan Ester Hjeltin urakehitystä, joka eteni kouluopettajan työstä psykologian soveltamiseen kouluissa, psykotekniikan alalla, ammatinvalinnanohjauksessa ja lastensuojelun piirissä. Hjeltin varsinainen akateeminen opetustyö Åbo Akademissa rajoittui vuosiin 1948–1953. ”Käytännöllisen” tai soveltavan psykologian alueita oli vähitellen tullut esiin Suomessa 1910-luvulla, aluksi kokeellisen kasvatusopin, differentiaalipsykologian ja lapsipsykologian yhteydessä. Soveltava psykologia sai enemmän itsenäistä jalansijaa 1920-luvulla, vaikka se ei erityistä akateemista arvostusta vielä tavoittanutkaan. Psykotekninen tutkimus, ammatinvalinnanohjaus ja älykkyystestaukset kouluissa olivat varhaisen soveltavan psykologian keskeisiä alueita.  

Avainsanat: soveltavan psykologian historia, psykotekniikka, Ester Hjelt