Maassamme akateemisesti harjoitetun ja opetetun psykologian ikää pidetään yleisesti nuorena – ehkä Euroopan nuorimpiin kuuluvana. Olihan lähimmissä pohjoismaisissa naapureissamme, erityisesti Tanskassa ja Norjassa, esiintynyt maineikkaita kokeelliseen perinteeseen koulittuja psykologeja jo 1800-luvun lopulta alkaen. Ar-vioinnissa osutaankin oikeaan, mikäli alamme käsitetään ”ahtaassa merkityksessä”, ammatillisena psykologiana siihen nimenomaisesti johtavine korkeakoulututkintoineen. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että yliopisto-opetuksen yhteydessä lähes 200 vuoden ajan on Suomeen välitetty Euroopan sivistyskeskuksissa vallinneita oppeja, joita silloisen käsityksen mukaan on nimitettävä psykologiaksi: ihmisen henkisen rakenteen ja hänen elämänmuotonsa tulkinnaksi.