Muistelmia Suomen psykologian vaiheista 1930–1950-luvulla
Nykyisen psykologian alkukehitys tapahtui muiden yliopistollisten oppiaineiden hoivissa, ensi sijassa filosofian ja melkoisessa määrin myös fysiologian. Suomessa oli etenkin filosofia vähitellen itsenäistyvän psykologian äitinä. Näin oli jo 1800-luvulla. Nykyisen psykologian alkuvaiheet sijoittuvat meillä selvimmin siihen ajankohtaan, jolloin Eino Kaila oppituolinhaltijana aloitti yliopistollisen opetustoimintansa.
Eino Kaila (1890–1958) tuli vastaperustetun Turun yliopiston filosofian professoriksi 1921 ja jatkoi siellä toimintaansa vuoteen 1930, jolloin hän siirtyi Helsingin yliopistoon. Turun kaudesta toivon muiden kertovan, koska minulta puuttuvat omakohtaiset kontaktit. Olin lukuvuosina 1926–1928 Turun suomalaisen yhteiskoulun oppilaana. Hieman kaikuja tosin kantautui Eino Kailan toiminnasta Turun yliopistossa koulummekin piiriin. Siellä kuulemma kehitettiin aivan uudenlaista psykologiaa. Pääasiassa viestit olivat myönteisiä, mutta oli mukana jotakin kielteistäkin: kovin radikaalisti siellä hylätään vanha ja rakennetaan uutta niin sanottua kokeellista psykologiaa. Oppikirjanamme oli Paavo Virkkusen Filosofian alkeiden oppikirja. Sen ensimmäinen painos oli ilmestynyt 1915. Epäilemättä se aikanaan oli ollut oivallinen koulun oppikirja, mutta ei tietenkään voinut palvella johdatuksena nykyistyyppiseen psykologiaan.