Digitaalisuuden rooli opetuksessa korostuu. Myös lisäketodellisuuden (augmented reality, AR) soveltaminen on yleistynyt, ja siksi sen tutkimus sekä formaalin opetuksen että informaalin oppimisen piirissä on tärkeää. AR-interventioon osallistui 146 kuudesluokkalaista. He käyttivät lisäketodellisuussovellusta tiedekeskuksessa. Analyysissä pyrittiin löytämään itseorganisoituvien karttojen (self-organizing maps, SOM) klusterointimenetelmällä aiempia tuloksia täydentäviä oppilaiden alaryhmiä ja poikkeuksia. Lisäketodellisuuden avulla luonnontieteitä oppivista koululaisista muodostui viisi klusteria päättelykyvyn, motivaation sekä tiedon oppimisen perusteella. Aiemmin oli havaittu, että lisäketodellisuuskokemuksen jälkeen oppilaiden tieto lisääntyy yleisesti, mutta eniten hyötyvät heikoimmin koulussa menestyvät. Klusterianalyysi täydensi tulosta tunnistamalla poikavaltaisen ryhmän, jossa oppilaat olivat erityisen kiinnostuneita tiedeoppimisesta sekä koulussa että lisäketodellisuuden avulla. Heikosta koulumenestyksestä huolimatta heidän motivoituneisuutensa johti näyttelyn jälkeisiin hyviin tietotuloksiin. Aiempi tulos, jonka mukaan tytöt saivat lisäketodellisuutta käytettyään pojat kiinni tietotestissä, suhteellistui nyt huomiolla kahdesta tyttövaltaisesta alaryhmästä. Toisessa oppilaat olivat motivoituneita, mutta väärät vastaukset lisääntyivät; toisessa epävarmuus puolestaan oli suurta eikä näyttelyn jälkeen tapahtunut muutosta. Motivaatio- ja käsitteenmuodostusteorioiden perusteella voitiin päätellä tuloksille mahdollisia perusteluja. Näin AR:n hyödynnettävyydestä löytyi uusia oleellisia ulottuvuuksia, epälineaarisen tarkastelun mahdollistamia oivalluksia odotuksista poikkeavista interventiovasteista.

Avainsanat: lisäketodellisuus, augmented reality (AR), SDT-motivaatioteoria, informaali oppiminen, SOM-klusterianalyysi, tiedeopetus