Kim Josefssonin väitöskirja ihmisen persoonallisuudesta ja sen ennustajista, kehityksestä ja seurauksista tarkastetttiin viikko sitten Helsingin yliopistossa. Väittelijä käytti vuonna 1980 aloitetun Lasten Sydäntaudin Riskitekijät -pitkittäistutkimuksen aineistoa, jonka viimeiset aineistonkeräykset on tehty lasten jo aikuistuttua 2000-luvulla. Tulosten mukaan lapsuuden perhe on yhteydessä aikuisen luonteeseen ja aikuisen luonne taas hänen psyykkiseen hyvinvointiinsa.

Josefsson määrittelee luonteen ihmisen tietoisiksi asenteiksi ja tavoitteiksi. Hufvudstadsbladetissa (Hbl, 25.8.2013, haastattelu ei valitettavasti ole vielä netissä) hän kuvailee temperamentin ja luonteen eroa autoilun avulla. Temperamentti olisi kuin auto. Ja autojahan on monenlaisia. Luonnetta taas voisi verrata ajokykyyn. Elämän aikana ihminen oppii tuntemaan itseään paremmin ja siten myös ajamaan paremmin eli valitsemaan itselleen sopivia tavoitteita ja tapoja ohjata elämäänsä.

Lapsuuden hoivaympäristö on yhteydessä kypsyyttä kuvaaviin persoonallisuuspiirteisiin kuten itseohjautuvuuteen ja yhteistyökykyyn. Lapsuuden riskitekijöiden kasautuminen, ei siis yksittäiset riskitekijät, taas on yhteydessä epäkypsään persoonallisuuteen aikuisuudessa.

Väitöstutkimuksen mukaan itseohjautuvuutta ja ja yhteistyökykyä voidaan kehittää esimerkiksi ylläpitämällä toivoa ja kannustamalla ystävällisyyteen. Hbl:n haastattelun väittelijä lopettaakin toteamalla, että samalla tavalla kun käymme treenaamassa lihaksiamme kuntosalilla, täytyy meidän treenata myös luonnettamme. Psyykkinen hyvinvointi ja kypsyys on myös itsestä kiinni.

Linkki väitöskirjaan.