Kävin syyslomalla Englannissa tapaamassa siellä yliopisto-opintonsa syyskuussa aloittaneita kaksostyttäriäni. Opinto-ohjaajana on erittäin mielenkiintoista saada tutustua toisen maan yliopistoihin äitinä.

Yliopistoihin hakeminen on Isossa Britanniassa täysin erilaista kuin Suomessa. Yliopistoihin haetaan ylioppilastutkinnon arvosanoilla ja opettajan ja omalla lausunnolla (personal statement). Isossa Britanniassa on netissä tehtävä yhteishaku ja hakuaika loppuu joka vuosi 15.1. seuraavana syksynä alkaviin opintoihin, paitsi Cambridgen ja Oxfordin yliopistoissa ja lääketieteellisisssä tiedekunnissa, joissa haku loppuu jo 15.10. . Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen haku on niin varhain, koska yliopistot kutsuvat hakemusten perusteella parhaat hakijat haastatteluihin joulukuun alussa. Ella, toinen tyttäristäni, haki Oxfordiin ja sai kutsun haastatteluun viime joulukuussa. Haastatteluun kutsutut opiskelijat asuvat haastattelujen ajan yliopistolla ja saavat näin konkreettisesti tutustua ehkä tulevaan opiskelupaikkaansa parin päivän ajan muiden haastatteluihin kutsuttujen kanssa. Ellan mielestä haastattelut olivat kivoja ja sujuivat hyvässä hengessä. Kielten opiskelijana hän sai ennen haastattelua pienen kirjallisuustehtävän, johon ehti tutustua noin tunnin ja joista haastattelussa sitten keskusteltiin.

Jo ennen joulua, noin viikon haastattelusta, Oxfordista tuli tarjous (offer). Ella hyväksyttäisiin opiskelijaksi, jos hän saisi seuraavana kesänä IB-tutkinnostaan parhaat arvosanat englannista ja ranskasta ja kokonaispistepäämääräksi 38/45 (=täydet pisteet IB-tutkinnossa). Oli siis aihetta juhlaan ja kuohuviiniin. Kevään kuluessa tällaisia tarjouksia tippui molemmille tyttärille tasaiseen tahtiin eri yliopistoista, joten kuohuviiniä kannatti pitää varalla. Huhtikuussa tyttäreni joutuivat ilmoittamaan ne kaksi tarjousta, jotka he ottivat vastaan.

IB-tutkinnon tulosten tultua heinäkuun alussa Aura tiesi saaneensa opiskelupaikan. Valitettavasti Oxfordiin pyrkinyt  Ella sai englannista vain toiseksi parhaan arvosanan, vaikka saikin kokonaispistemääräksi 43/45. Hän otti heti Oxfordiin yhteyttä ja sieltä sanottiin, että täytyy odottaa elokuun puoliväliin, jolloin A-levelsin (Ison Britannian ylioppilastutkinto) tulokset tulisivat. Ehkä hän kuitenkin saisi paikan. Onneksi piinallinen odotus päättyi jo viikon päästä. Oxfordista tuli viesti, että koska kokonaispistemäärä oli niin hyvä, Ella oli hyväksytty opiskelemaan pienestä englannin epäonnistumisesta huolimatta.

Opiskelu Lontoossa ja Oxfordissa on vastannut hyvin odotuksia. Isossa Britanniassa yliopistot tarjoavat uusille opiskelijoille asunnot, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia. Tyttäreni asuvat yliopistojensa kampuksilla kivoissa opiskelija-asunnoissa, Oxfordissa ehkä vähän vanhassa, mutta ihmekö tuo,  Oriel college, jossa Ella siellä opiskelee, on perustettu jo vuonna 1326.

Opiskelutahti on Oxfordissa Lontoota kovempi. Myös lukukaudet ovat neljä viikkoa lyhyemmät, vain kahdeksan viikkoa. APA  julkaisi nettisivuillaan loppuviikosta jutun psykologian yliopisto-opiskelussa menestyvistä nuorista. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että aikaisempi hyvä opintomenestys ja korkeat minäpystyvyysuskomukset (self-efficacy) ennustavat hyvää opintomenestystä. Uusimmissa tutkimuksissa tunnollisuus ja akateeminen uteliaisuus/kiinnostus ovat myös osoittautuneet hyviksi ennustajiksi. Ja nämä ominaisuudet kuvaavat myös Ellaa ja Oxfordissa hän tuntuu päässeen kaltaistensa pariin. Ellan motto kun voisi olla hänen eilinen tokaisunsa skypessä: Nyt hiljaa ja tee ne tehtävät! Facebookissa Ellaa ei kyllä näe opiskelemassa vaan shampanjakonsertissa, lettukesteissä, virallisilla päivällisillä, syntymäpäivillä jne. uusien kansainvälisten kavereiden kanssa.

Mistä tulikin mieleen, että huomenna on Auran ja Ellan synttärit! Onnea 19-vuotiaille Englantiin! Ella syntyi pienen pienenä keskosena ja Aurakin aika pienenä. Vastasyntyneiden teho-osaston lääkäri sanoi meille vanhemmille, kun Ella viisiviikkoisena rääpäleenä pääsi vihdoin kotiin, että Ellalla on vähemmän soluja. Hyvin olet Ella vähemmillä soluillasi pärjännyt, vaikka oletkin edelleen perheen rääpäle, siis onnettoman pieni!