Joko tutustuitte Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) pamflettiin Työväen Teatteri? Sen mukaan "moni työntekijä esittää rooliaan turhien palavereiden ja merkityksettömän kommunikaation näytelmässä". Pamfletin on muotoillut Jyrki Lehtola omaan kirpeään tyyliinsä. Pakko myöntää, että nauroin monessa kohtaa ääneen. Joskus on varsin virkistävää lukea suorasanaista ja kärjistävää, ilkeääkin, kuvailua suomalaisen toimistotyöntekijän arjesta. Mutta kuten vitsitkin, asia unohtui saman tien.

Otetaanpa kuitenkin asiasta tarkemmin selvää. Pamfletin tausta-aineistona on Idealist Groupin tutkimus Redesigning 925: Työskentelytavat uusiksi – virtuaaliselta liukuhihnalta merkitykselliseen työntekoon. Kyseessä on Helsinki Design Capital "embedded design –hanke", jossa tutkitaan tietotyöläisen arkea ja etsitään ratkaisuja työtapoihin ja työn organisointiin. Uudenlaisen työviikon suunnitteluprojektista vastaa Pekka Pohjankallio, joka toimi ennen Idealistia Nokialla. Odotettavissa on kuulemma kirjallisuustutkimus, haastattelut, kirja, seminaari ja uusia testattuja käytäntöjä esimerkiksi palavereihin ja sähköpostitteluun.

Tutkijana aloin kaivata lisätietoa eri uutislähteisiin: keitä ovat nuo haastatellut sadat, yli 1000 tai 1500 suomalaista toimistotyöntekijää? Mitä haastattelussa on kysytty? Onko vain kysytty mikä on toimistotyössä vinossa vai myös mikä on toimistotyössä hyvin? Entä mihin perustuvat ne pienet ja käytännönläheiset innovaatiot, joilla ongelmia yritetään ratkaista? Mistä tiedetään ovatko ne hyviä ja toimivia ratkaisuja ja millaisissa tilanteissa ne toimivat?

Mielessäni risteilevät kysymykset syntyvät ensinnäkin tutkijan ajattelutavasta, joka kyselee mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan, minkä muuttujien välisiä yhteyksiä tutkitaan ja kuinka hyvin aineisto edustaa suomalaista toimistotyötä. Mietin myös, onko tässä edes kyseessä tutkimus, jolla yritetään antaa asiasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä mahdollisimman tarkka ja tosi kuva? Onko pikemmin kyseessä joidenkin työn ongelmakohtien selvittäminen ja niihin ratkaisuiden kehittäminen? Siinä tapauksessa hankkeesta ei voi tosiasiassa tehdä kovin laajoja yleistyksiä ja johtopäätöksiä, vaikka pamfletti niin antaa ymmärtää. Suuren yleisön kuitenkin lienee kovin vaikea hahmottaa, että pamflettijulkaisu on eri asia kuin vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, joka perustuu tarkasti raportoituihin ja perusteltuihin tuloksiin, jotka tiedeyhteisö on jo tarkistanut.

Osa mielessäni risteilevistä kysymyksistä heräsi pamfletin lukijoiden kommenteista. Niitä löytyy runsain mitoin EVA:n verkkosivun linkitysten kautta, muun muassa Ylen, Aamulehden ja Taloussanomien lukijoilta. Verkkokeskustelijoista löytyy ihmettelijöitä ja pamfletin herättämän innostuksen kauhistelua. Työelämänohjeita pidettiin yksinkertaisina ja lapsellisina ja kirjoittajia kutsuttiin Keisarin uusiksi vaattureiksi, jotka eivät tiedä työnteosta mitään. Joku totesi, että eipä ole pamfletin kuvaamaa työpaikkaa vielä tullut vastaan. Toisaalta monissa verkkokommenteissa tuli esiin sama innostus ja tilanteen tunnistaminen kuin mitä itse lukiessani koin: "liian paljon tuttua, vaikka kärjistettyä onkin", "pelottavan totta!"

Jään innolla odottamaan lisätietoa ja -tuloksia. Onko tässä nyt kyseessä konsulttien vai tutkijoiden teatteri? Ja onko psykologialla siinä mitään roolia.

EVA:n pamfletti Työväen Teatteri

925 -hankkeesta