Saako blogissa kritisoida tutkimusta?
Oxfordin yliopiston professori Dorothy Bishop pohtii blogissaan, onko järkevää vai epäreilua kritisoida jo julkaistua tutkimusta blogissa. Eikö tiedekeskustelua tulisi käydä tiedelehtien sivuilla?
Pohdinta sai alkunsa aikaisemmassa blogissa, jossa Bishop kritisoi arvostetussa lehdessä julkaistua tutkimusta. Siinä väitetään, että toimintavideopelin pelaaminen parantaa lukemista niillä, jotka kärsivät lukivaikeudesta. Bishopin kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, että tutkitut ryhmät olivat aivan liian pieniä, jotta tuloksista voitaisiin tehdä luotettavia johtopäätöksiä.
Alkuperäisen artikkelin kirjoittajat vastaavat Bishopin kritiikkiin väittäen ensinnäkin, että heidän tutkimuksessaan ei ole metodologisia ongelmia, ja lehti teki oikein julkaistessaan sen. Bishopin mukaan argumentiksi ei kuitenkaan riitä, että muutkin tutkijat ovat aikaisemmin julkaisseet tuloksia tutkittuaan yhtä lailla pieniä ryhmiä. Liian pienestä otoskoosta ja muista tutkimuksen menetelmällisistä ja julkaisemiseen liittyvistä ongelmista on keskusteltu paljon viime vuosina (ks. esimerkiksi julkaisuharhasta uusin Psykologia-lehti). Myös Bishopin blogin kommentoijat ovat vahvasti sitä mieltä, että on hyvä, että julkaistujenkin tutkimusten ongelmista voidaan keskustella nopeasti. Näin muut välttyvät tekemästä samoja virheitä
Nopea julkinen kritiikki myös vähentää epäluotettavan tiedon painoarvoa ja herättää huomaamaan, jos tutkimustulosten kaupallistamisen kanssa pidetään liian kiirettä. Varoittavana esimerkkinä nostetaan esiin FastForWord –ohjelma, joka perustui pieneen aineistoon ja heikkoon tutkimukseen, mutta se julkaistiin arvostetussa Science-lehdessä. Sitä seuraavien useiden vuosien, kymmenien tuhansien osallistujien ja satojen tuhansien tutkimusdollareiden jälkeen tuli kuitenkin selväksi, että ohjelmalla ei ole oletettuja vaikutuksia lasten kognitiivisiin kykyihin ja fonologiseen tietoisuuteen.
Toiseksi kritisoidun artikkelin kirjoittajat esittävät, että on epäreilua ja suorastaan epäeettistä arvostella tieteellistä artikkelia blogissa. Sen sijaan tulisi julkaista omia tutkimustuloksia, joilla osoittaa, onko kritiikki aiheellista. Bishop vastaa, että vaikka hän saisikin rahoitusta sellaiseen tutkimukseen, hänen työtään arvioiva eettinen komitea ei antaisi lupaa tehdä tutkimusta niin pienellä aineistolla. Bishopin pitäisi siis jättää oma tutkimuksensa vähemmälle ja tehdä laajempi ja aikaa vievä tutkimus, jolla asiaa voisi selvittää. Bishop kritisoi alkuperäistutkimuksen julkaisijaa. Julkaistessaan tällaisen pikemminkin esikoetasoisen tutkimuksen, lehti on luonut hankalan tilanteen. Nyt muiden tutkijoiden tulee käyttää aikaa ja resursseja osoittaakseen, onko tuo epätodennäköinen tutkimustulos luotettava vaiko epäluotettava.
Bishopin Blogi osoittaa, että uudet nopeat mediat ovat parhaimmillaan erinomainen tapa käydä laadukasta ja ajankohtaista tieteellistä keskustelua koko tiedeyhteisön voimin. Oikeastaan hämmästyttää, ettei blogeja ole tehokkaammin valjastettu tieteen ihanteita palvelemaan.