Psykologia koki kolauksen vuonna 2011, kun alan yksi arvostetuimmista lehdistä Journal of Personality and Social Psychology (JPSP) julkaisi tutkimuksen ”Feeling the future” (Bem, 2011). Tutkimus osoitti, että yliluonnollisena pidetty ennaltatietämisen kyky on olemassa ja psykologisen koeasetelman avulla on mahdollista osoittaa toistuvasti ihmisen kyky nähdä tulevaisuuteen. Päällepäin tutkimus oli poikkeuksellisen vakuuttava: asetelma sisälsi peräti yhdeksän erillistä koetta, ja tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä jopa kahdeksassa keskimääräisellä efektikoolla d = 0.22. Oliko mahdollista, että psykologiassa oli tehty tieteenhistorian merkittävin löydös sitten kopernikaanisen vallankumouksen?

Tiedeyhteisön vastaus edelliseen oli nopea ”ei”. Tutkijaryhmät kasasivat pikaisesti resursseja tulosten toistamiseen, ja toistuva löydös oli nollatulos: ennaltanäkemistä ei pystytty toistamaan (ks. Kekecs ym., 2023). Yllätys oli kuitenkin suuri, kun JPSP kieltäytyi edes arvioimasta tuloksia, jotka osoittivat, ettei kohuilmiölle ollutkaan perusteita (tapahtumien kattavampi historia: Chambers, 2017). Heräsi joukko kysymyksiä: Mitä järkeä on tieteellisessä järjestelmässä, joka nostaa jalustalle mullistavia tuloksia, mutta vaikenee, kun ne osoitetaan vääräksi? Miten on mahdollista, että alan johtavat lehdet ylipäätään julkaisevat ilmeisen yliluonnollisia löydöksiä, jotka eivät ole yhteensopivia minkään tieteenalan nykyteorioiden kanssa? Miten tilanne voidaan korjata?