Vanhemmuuden reflektiivinen kyky on yhdistetty toimivaan vanhemmuuteen ja lapsen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiseen. Vanhemmuuden reflektiivisen kyvyn kehittymistä siirtymässä raskauden ajalta pikkulapsivaiheeseen on kuitenkin tutkittu vähän. Vain harvoissa tutkimuksissa on myös toistaiseksi huomioitu erikseen isät ja äidit. Tässä tutkimuksessa seurattiin isien ja äitien reflektiivisen kyvyn pysyvyyttä ja yhteyksiä vanhemman hyvinvointiin (vanhemmuuden stressi ja masennusoireet) sekä vanhemman ikään ja parisuhdestatukseen raskauden ajalta kolmen kuukauden, vuoden ja kahden vuoden ikään asti. Tutkittavat olivat ensi kertaa vanhemmaksi tulevia (alkumittauksessa N = 1016 vanhempaa), jotka osallistuivat Families First -seurantatutkimukseen kahden vuoden aikana. Mittareina käytettiin standardoituja kyselylomakkeita. Tulokset analysoitiin käyttäen lineaarisia sekamalleja. Tulokset osoittivat vanhemmuuden reflektiivisen kyvyn vahvistuvan sekä isillä että äideillä raskausvaiheesta vauvavaiheeseen siirryttäessä, minkä jälkeen se oli hyvin pysyvää. Äideillä raskaudenaikainen ja vauvan kolmen kuukauden iässä mitattu reflektiivisen kyvyn taso oli korkeampaa kuin isillä, minkä jälkeen erot tasoittuivat. Vanhemmuuden stressi oli laskevasti yhteydessä reflektiiviseen kykyyn vauvan ollessa kolmen kuukauden, vuoden ja kahden vuoden ikäinen, mutta vaikutus oli pienempi ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Isillä stressin ja vanhemmuuden reflektiivisen kyvyn yhteys oli voimakkaampi kuin äideillä. Sen sijaan vanhemman masennusoireilun esiintyminen ei ollut yhteydessä vanhemmuuden reflektiiviseen kykyyn. Varhaisissa perheinterventioissa olisi merkityksellistä huomioida reflektiivisen kyvyn tukeminen raskauden aikana ja varhaisessa vauvavaiheessa sekä tukea molempia vanhempia vanhemmuuden stressin säätelyssä pikkulapsivaiheessa.

Avainsanat: vanhemmuuden reflektiivinen kyky, siirtymä vanhemmuuteen, suomalaiset ensisynnyttäjät, vanhemmuuden stressi, masennus