Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää henkilösuuntautunutta tutkimusotetta hyödyntäen, millaisia opiskeluhyvinvoinnin taso- ja kehitysryhmiä korkeakouluopiskelijoilla on löydettävissä koronapandemian aiheuttaman etäopiskelujakson aikana ja miten löydetyt ryhmät eroavat pystyvyysuskon ja yhteenkuuluvuuden kokemusten suhteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin kuuden kuukauden seuranta-aineistoa, joka kerättiin vuonna 2020 huhtikuussa (T1), kesäkuussa (T2) ja lokakuussa (T3) Tampereen korkeakouluyhteisön yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilta (n = 612). Tulokset osoittivat, että aineistosta oli löydettävissä kolme opiskeluhyvinvointiryhmää: opiskelun imuiset (38 %), imua ja uupumusasteista väsymystä kokevat (36 %) sekä uupumusasteisesti väsyneet (26 %) opiskelijat. Opiskeluhyvinvoinnin ajalliset kehityskulut olivat samansuuntaisia kaikissa ryhmissä: opiskelun imun kokemukset lisääntyivät huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, mutta laskivat lähtötasolleen koronapandemian toisen aallon alkaessa lokakuussa. Uupumusasteisen väsymyksen kokemukset puolestaan pysyivät samoina huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, mutta lisääntyivät kesäkuun ja lokakuun välillä. Sekä pystyvyysusko että yhteenkuuluvuuden kokemukset erottelivat opiskeluhyvinvointiryhmiä: ne olivat korkeimpia opiskelun imuisten ryhmässä ja matalimpia uupumusasteisesti väsyneiden ryhmässä. Opiskelijoiden yksilöpsykologisten ja sosiaalisten voimavaratekijöiden vahvistamisella onkin tärkeä rooli opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa ja pahoinvoinnin lievittämisessä koronakriisin aikana ja sen jälkeen.

Avainsanat: korkeakouluopiskelijat, opiskelun imu, uupumusasteinen väsymys, COVID-19, pystyvyysusko, yhteenkuuluvuus, henkilösuuntautunut tutkimusote, työn vaatimusten ja voimavarojen malli