Artikkelien tiivistelmät (02/2013)
Työn imun ja ystävällisyyden siirtyminen työpareilla
Työhyvinvoinnin sosiaalista luonnetta, esimerkiksi työntekijöiden yksilöllisen hyvinvoinnin vaikutusta heidän työtovereidensa hyvinvointiin, on tutkittu verrattain vähän. Tavoitteenamme oli tutkia myönteisten potilaskontaktien yhteyttä työn imuun sekä työn imun ja ystävällisen käytöksen siirtymisprosessia työpareina toimivien hammaslääkäreiden ja hammashoitajien välillä. Oletimme myönteisten potilaskontaktien olevan yhteydessä itse koettuun työn imuun, tämän näkyvän työparin toiselle osapuolelle ja olevan myös myönteisessä yhteydessä ystävälliseen käyttäytymiseen työparia kohtaan. Tällaisen prosessin kautta oletimme työn imun edelleen siirtyvän työparin toiselle osapuolelle. Kyselyaineisto koostui 470:n työparina toimivan hammaslääkärin ja hammashoitajan kokemuksista. Hammaslääkäreistä 80 prosenttia ja hammashoitajista 100 prosenttia oli naisia. Hypoteeseja testattiin rakenneyhtälömalleilla. Tuloksemme osoittivat, että työn imu voi siirtyä ystävällisen käyttäytymisen välittämänä molemmin suuntaisesti työparin osapuolten välillä. Kokemukset myönteisistä potilaskontakteista vahvistivat osaltaan työn imun ja sen siirtymisen todennäköisyyttä. Työn imua voidaan edistää työn voimavarojen vahvistamisen ohella valmentamalla työntekijöitä myönteisissä työyhteisötaidoissa, kuten myönteisten tunteiden ilmaisemisessa, onnistumisten jakamisessa ja palautteen antamisessa.
Avainsanat: työn imu, työhyvinvoinnin tarttuminen, ystävällisyys, työn voimavarat, suun terveydenhuolto, työparit
Auttavatko delegointi ja priorisointi työ–perhe-ristiriitatilanteessa? Suorat ja puskuroivat yhteydet työ–perhe-rikastuttamisen kokemuksiin hoito- ja palvelualalla
Tutkimuksessa tarkasteltiin kahden työn ja perheen yhteensovittamisen tilanteessa käytettävän stressinhallintakeinon, delegoinnin (tehtävien siirtämisen tai jakamisen) sekä priorisoinnin (tehtävien asettamisen tärkeysjärjestykseen) yhteyksiä työstä perheeseen ja perheestä työhön suuntautuviin rikastuttamisen kokemuksiin. Lisäksi selvitettiin, auttavatko delegointi ja priorisointi kokemaan työ–perhe-rikastuttamista myös silloin, jos työntekijä kokee paljon työ–perhe-ristiriitaa (suojaavat yhteydet). Tutkimus perustui kyselyaineistoon (N = 2 756), joka kerättiin hoito- ja palvelualoilta syksyllä 2009. Tulokset osoittivat, että delegointi oli käytetympi stressinhallintakeino kuin priorisointi. Molempia stressinhallintakeinoja käytettiin useammin hoito- kuin palvelualalla. Tulokset osoittivat myös, että mitä enemmän tehtäviä siirrettiin ja/tai jaettiin kotona, sitä enemmän koettiin perheen rikastuttavan työtä, ja mitä enemmän tehtäviä siirrettiin ja/tai jaettiin työssä, sitä enemmän koettiin työn perhe-elämää rikastuttavaa vaikutusta. Lisäksi delegointi kotona suojasi korkean työ–perhe-ristiriidan tilanteessa suhteessa perhe–työ-rikastuttamiseen. Myös tehtävien tärkeysjärjestykseen asettaminen työssä oli hyödyllistä korkean työ–perhe- (palvelualalla) ja perhe–työ-ristiriidan (hoitoalalla) tilanteessa, kun rikastuttamisen kokemuksia käytettiin mittapuuna. Kaiken kaikkiaan kummankin stressinhallintakeinon osalta osoittautui, että suojaavat yhteydet olivat kuitenkin melko heikkoja.
Avainsanat: työn ja perheen yhteensovittamisen hallintakeinot, työ–perhe-ristiriita, työ–perhe-rikastuttaminen