Artikkelien tiivistelmät (06/2011)
Vauvan kahdenkeskinen leikki äidin ja isän kanssa – perheiden erot yhteissäätelyssä ennustavat lapsen kieli- ja kommunikaatiotaitojen kehitystä
Harvoissa tutkimuksissa on verrattu äiti- ja isä-vauvaparien yhteisesti säädeltyä leikkiä tai tutkittu perheiden välisiä eroja yhteissäätelyssä. Tässä tutkimuksessa havainnoimme äiti- ja isä-vauvaparien yhteissäätelyä kahdenkeskisen leikkituokion aikana vauvan ollessa seitsemän kuukauden ikäinen (N = 24 perhettä). Erityisen kiinnostuksen kohteena oli, vaikuttaako vanhemman sukupuoli yhteissäätelyyn leikin aikana ja miten perheiden väliset erot yhteisesti säädellyssä leikissä ovat yhteydessä lasten kieli- ja kommunikaatiotaitoihin 14 kuukauden iässä. Pääpiirteissään vanhempi ja vauva osallistuivat yhtä aktiivisesti yhteisen toiminnan säätelyyn äiti- ja isä-vauvaparien leikkituokioiden aikana seitsemän kuukauden iässä. Käytimme ryhmittelyanalyysiä löytääksemme perheryhmiä, jotka eroavat yhteissäätelytavoiltaan leikkituokion aikana. Perheiden väliset erot leikkitoiminnan säätelyssä olivat yhteydessä lasten sanaston kokoon, kommunikoiviin eleisiin, esinetoimintoihin ja aikuisen toiminnan jäljittelyyn vauvaiän jälkeen. Tuloksemme osoittavat, että vauvan kokemukset yhteissäätelystä sekä äidin että isän kanssa ovat tärkeitä myöhemmän kehityksen kannalta.
Avainsanat: yhteisesti säädelty leikki, äiti-vauvaparit, isä-vauvaparit, perhetaso, pitkittäistutkimus
Miten kehittää psykoterapioita?
Psykologisiin teorioihin perustuvien psykoterapiamallien tuottaminen, yhteisten tekijöiden jäljittäminen ja psykoterapioiden integraatio ovat olleet keskeisimpiä tapoja kehittää psykoterapioita. Näiden kehittämisen tapojen sijaan olisi tarpeen syventää ymmärrystä terapioista filosofisella tasolla, käsitteellistää terapioita asianmukaisemmin ja kirkastaa terapioiden identiteettiä suunnittelutieteenä (engl. design science). Psykoterapioiden mieltäminen suunnittelutieteeksi auttaisi näkemään, että keskeisintä ei ole tuottaa tietoa psykologista ongelmista tai psykologisesta muutoksesta, vaan terapiasta itsestään. Pragmatismin tulisi olla laajin viitekehys terapioita koskevan tiedon muodostuksessa ja ohjata kaikkien terapioiden kehittämistä.
Avainsanat: psykoterapioiden kehittäminen, psykoterapian filosofia, psykoterapiatutkimus, pragmatismi
Aristoteleen psykologiasta
Tässä kirjoituksessa esittelen Aristoteleen psykologisen teorian pääpiirteet historialliseen kontekstiinsa asetettuina. Tarkastelen aluksi Aristoteleen yleistä määritelmää sille, mikä sielu on, lähtien liikkeelle Aristoteleen metafyysisistä ja tieteenteoreettisista periaatteista. Seuraavaksi käsittelen havaintopsykologiaa ja kognitiivista psykologiaa, joiden tarkastelulle Aristoteles antoi erityisen paljon painoarvoa, sekä kysymystä sielun toimintojen lokalisaatiosta. Aristoteleen huomioita persoonallisuuspsykologiasta, joita on mahdollista löytää hänen moraali- ja yhteiskuntafilosofisista teoksistaan, en tässä kirjoituksessa käsittele. Kirjoituksen päättää lyhyt esitys Aristoteleen vaikutuksesta keskiajan filosofiassa ja hänen psykologisen teoriansa merkityksestä uuden ajan "kartesiolaisen vallankumouksen" jälkeen.
Avainsanat: WAIS-III, WAIS-R, älykkyys, validiteetti