Artikkelien tiivistelmät (05/2015)
ADHD:n oireiden arviointi opettajan täyttämän kyselylomakkeen avulla
Lasten ja nuorten tarkkaavuushäiriön diagnostinen arvio edellyttää tietoa käyttäytymisestä eri ympäristöissä usean henkilön arvioimana. Tällaisen tiedon keräämiseen kouluympäristöstä tarvitaan luotettavia kyselylomakkeita. Tutkimuksessa tarkasteltiin tarkkaavuushäiriön oirekriteereistä muodostetun ADHD Rating Scale IV (ADHD RS-IV) opettajan version toimivuutta suomalaisten lasten ja nuorten arvioinnissa. Normiryhmän (n = 694) muodostivat 7–15-vuotiaat peruskoululaiset ja kliinisen ryhmän (n = 219) samanikäiset tarkkaavuushäiriödiagnoosin saaneet lapset ja nuoret. Tulokset osoittivat kyselylomakkeen pistemäärien olevan ryhmissä pojilla tyttöjä korkeammat. Myös äidin matala koulutustaso ja lapsen oppimisvaikeudet olivat yhteydessä korkeampiin pistemääriin. Sekä kyselylomakkeen kokonaisasteikon että osa-asteikkojen reliabiliteetit olivat hyvät. Opettajan kyselylomakearvio erotteli normiryhmän ja tarkkaavuushäiriöryhmän toisistaan. Lisäksi opettajan arvio oli erottelukykyinen tarkkaamattomuusoireisiin painottuvan alaryhmän (ADHD-I) ja tarkkaamattomuus-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireita sisältävän alaryhmän (ADHD-C) suhteen. Tarkkaavuushäiriön oirekriteereihin pohjaavan opettajan kyselylomakearvion todettiin olevan suomalaisaineistossa luotettava ja erottelukykyinen. ADHD RS-IV opettajan kyselylomaketta on tämän tutkimuksen mukaan perusteltua käyttää osana lasten ja nuorten tarkkaavuushäiriön diagnostista arviota.
Avainsanat: tarkkaavuushäiriö, ADHD, ADHD RS-IV, opettajan kyselylomake, kouluikäiset, diagnostinen arvio
Muistikysely läheiselle on toimiva menetelmä Alzheimerin taudin seulonnassa
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisen Muistikysely läheiselle ‑lomakkeen toimivuutta Alzheimerin taudin tunnistamisessa. Tutkimusaineisto koostuu 79:stä muistiklinikalle tutkimukseen tulleesta henkilöstä, joista 25:llä todettiin Alzheimerin tauti, 35:llä jokin muu muistisairaus tai lievä kognitiivinen heikentyminen ja 19:llä subjektiivinen muistivaikeus ilman muistisairautta. Kontrolliryhmässä oli 34 tervettä verrokkia. Läheinen arvioi tutkittavan muistin heikentymistä läheismuistikyselyyn vastaamalla. Tutkittaville tehtiin CERAD-tehtäväsarja osana neuropsykologista tutkimusta. Läheisen arvio muistipotilaan muistista oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä potilaan kognitiiviseen suoriutumiseen siten, että mitä heikompi kognitiivinen testisuoriutuminen oli, sitä merkittävämmäksi läheinen arvioi potilaan muistin heikentymisen. Läheiskyselyn erottelukykyä tutkittiin ROC-analyysin ja käyränalaisen pinta-alan (AUC) avulla. Tulokset osoittavat läheiskyselyn erottelevan Alzheimer-potilaat verrokeista erinomaisesti ja subjektiivisia muistivaikeuksia kokeneista hyvin. Parhaiten ryhmät toisistaan erotteli läheiskyselyn muistiosa kokonaisuutena. Tämän tutkimuksen perusteella suomalaisen läheismuistikyselyn käyttö osana muistisairauksien seulontaa on perusteltua.
Avainsanat: Alzheimerin tauti, seulonta, muisti, läheinen, muistikysely
Narratiivisen altistusterapian (NET) vaikutus kognitiivisiin prosesseihin ja mielenterveyteen: tapaustutkimus
Suurin osa ihmisistä kokee jossakin elämänsä vaiheessa potentiaalisesti traumatisoivan tapahtuman. Useille traumatisoiville tilanteille altistuminen eli kompleksinen traumatisoituminen lisää erilaisten mielenterveysongelmien todennäköisyyttä. Vallalla olevien traumateorioiden mukaan traumatisoiva tilanne johtaa mielenterveysongelmiin kognitiivisten prosessien vääristymisen kautta. Kompleksiseen traumatisoitumiseen on kehitetty interventio nimeltä narratiivinen altistusterapia, jonka tarkoituksena on vaikuttaa sekä traumamuistojen laatuun että henkilön autobiografisen muistin palautumiseen. Tässä tapaustutkimuksessa tarkasteltiin useita traumaattisia tapahtumia kokeneen nuoren psyykkistä oireilua, traumamuistojen laatua, traumaan liittyvää tiedonkäsittelyä ja elämäkertamuistia sekä niiden muutoksia narratiivisen altistusterapian aikana suhteessa vallalla oleviin traumateorioihin. Ennen interventiota tutkittavalla todettiin traumaperäinen stressihäiriö sekä huoltajan raportoimia käytösoireita, yliaktiivisuutta, kaverisuhteiden ongelmia sekä psyykkistä kokonaisoireilua. Tutkittavan traumaan liittyvät kognitiot olivat vääristyneitä, traumamuistot hajanaisia ja autobiografinen muisti heikentynyttä. Intervention aikana ja jälkeen muutosta parempaan oli tapahtunut kaikilla mitattavilla osa-alueilla. Tulokset vaikuttaisivat olevan yhdenmukaisia vallitsevien teorioiden kanssa.
Avainsanat: mielenterveys, narratiivinen altistusterapia, traumakognitiot, traumamuistot, traumaperäinen stressihäiriö