Artikkelien tiivistelmät (02/2016)
Optogenetiikka – valoa muistitutkimukseen
Miten kykenemme luomaan muistijälkiä kokemustemme pohjalta ja mitkä aivoalueet osallistuvat tähän tapahtumaan? Pitkään on tiedetty, että hippokampus on oleellinen tapahtumamuistin toiminnassa. Saatu tieto on pohjautunut ihmisen käyttäytymisen ja aivotoiminnan kokeelliseen tutkimukseen, neuropsykologisiin tapaustutkimuksiin sekä tutkimuksiin, joissa eläinten aivotoimintaa on kokeellisesti manipuloitu. Optogenetiikka on suhteellisen uusi tutkimusmenetelmä, joka mahdollistaa tietyn hermosolujoukon toiminnan säätelyn tarkasti määritellyllä ajanhetkellä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan, kuinka optogenetiikkaa hyödyntävän eläintutkimuksen avulla on kyetty tarkentamaan tietoa hippokampuksen eri alueiden ja aivokuoren merkityksestä muistijälkien muodostumisessa ja muistojen mieleenpalautuksessa. Tutkimuksissa on tarkasteltu eläimillä kontekstuaalista muistia, jonka voidaan ajatella vastaavan ihmisen tapahtumamuistia. Nämä tutkimustulokset viittaavat siihen, että vallalla oleva muistijälkien vahvistumisteoria ei nykymuodossaan kuvaa täysin oikein tapahtumamuistin toimintaa.
Avainsanat: oppiminen, tapahtumamuisti, optogenetiikka
Sosiaalisia tilanteita pelkäävien käsityksiä ongelman luonteesta ja sen hoidosta
Sosiaalisten tilanteiden pelko on sosiaalitieteissä vähän tutkittu ilmiö. Ongelman diagnostisesta yleisyydestä huolimatta, sosiaalisista peloista kärsivien omia kokemuksia ei ole tutkittu riittävästi. Vallitsevat hoitokäsitykset korostavat oireiden hoitoa eivätkä tarkastele sosiaalisesta pelosta kärsivän yksilön tilannetta kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkimuksessa selvitin sosiaalisista peloista kärsivien (n = 67) käsityksiä internetin verkkokeskustelun perusteella. Sosiaalisten representaatioiden teoria toimi välineenä tutkimuskohteen käsitteellistämisessä. Analysoin sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja sen hoitoon liittyviä käsityksiä sisällönanalyysin keinoin. Tulosteni perusteella sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja sen hoitoa jäsennettiin keskustelussa biolääketieteellisen, psykologisen ja sosiaalisen käsityksen lisäksi tilannekohtaisesti. Verkkokeskustelu osoittaa pelkojen monimuotoisuuden, kun taas tieteellis-ammatilliset näkemykset korostavat yleensä yhtä syytä ja yhtä hoitoa. Lääketieteellinen hoitokäsitys oli hoitoa ohjaava malli, mutta kokonaishyvinvoinnin kannalta apua ei koettu riittäväksi. Tarvitaan vuorovaikutteista näkemystä, jotta sosiaalisten tilanteiden pelon hoito saadaan paremmin vastaamaan erilaisissa tilanteissa peloista kärsivien avun tarvetta.
Avainsanat: sosiaalisten tilanteiden pelko, sosiaalisten representaatioiden teoria, tilannekohtainen, käsitykset, hoitokäsitykset