Suomalainen työelämä on kovien paineiden alla. Keskustelu hyvinvointiyhteiskunnan perustan turvaamisesta globalisoituneessa taloudessa on kiihtynyt, ja samaan aikaan työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteisen näkemyksen rakentuminen tuottaa vaikeuksia. Neuvottelut toimenpiteistä, joilla väestörakenteen syventämä kestävyysvaje saadaan korjattua ja vapaan markkinatalouden edellyttämää kilpailukykyä kehitettyä, ovat kariutuneet toistuvasti. Yksimielisyyttä löytyy tuottavuuden tehostamisen, innovaatiokyvykkyyden lisäämisen ja työurien pidentämisen tarpeesta. Erimielisyys liittyy niihin keinoihin, joilla nämä uudistukset toteutetaan. Pattitilanne kuvastaa viime kädessä sitä, että sopijaosapuolien arvojen yhteensovittaminen on vaikeaa. Keskeneräisyys ei voi olla kuormittamatta eri toimialojen työnantajia ja työntekijöitä, jotka odottavat kuumeisesti poliittisten linjausten vaikutuksia työhönsä.