Viime vuosina siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on herättänyt keskustelua niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Erityisen huomion kohteena on ollut aikuisuuden rooleihin siirtymisen lykkääntyminen yhä vanhemmalle iälle. Tämän on nähty aiheutuvan useista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä. Yhtäältä koulutukseen osallistuminen on kasvanut voimakkaasti ja opiskeluajat ovat pidentyneet. Esimerkiksi viimeaikainen OECD:n tutkimus osoittaa, että suomalaisten valmistumisikä on korkeampi kuin useimmissa muissa OECD-maissa (OECD, 2010). Ainoastaan Ruotsissa ja Islannissa valmistutaan vanhempina kuin Suomessa. Myös keskimääräinen koulutustaso on noussut jatkuvasti viimeisten vuosikymmenten aikana, ja aivan erityisesti tämä näkyy tarkasteltaessa nuorimpia ikäryhmiä. Suurin syy lisääntyneeseen koulutukseen osallistumiseen on kasvanut epävarmuus työmarkkinoilla; erityisesti nuorten aikuisten työuria kuvaavat määräaikaiset työsuhteet, pätkätyöt ja työttömyys. Pitkittynyt opiskelu toimii siis nuorten strategiana kohdata työmarkkinoiden kasvanutta epävarmuutta. Pidentyneen kouluttautumisen seurauksena nuoret aikuiset siirtyvät työelämään yhä vanhempina, ja siten myös taloudellinen riippumattomuus saavutetaan yhä vanhemmalla iällä.