Psykologin ammatillisen osaamisen ytimen muodostavat kompetenssit, joilla yleisesti tarkoitetaan henkilön ammatillista osaamista ja kyvykkyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää psykologien koettuja kompetensseja ja tutkia, onko niissä eroja iän, työkokemuksen ja sovellusalan mukaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin psykologityön kompetenssikyselyä (Kuittinen, Meriläinen & Räty, 2014), jota täydennettiin työnohjausta koskevilla väittämillä. Aineisto kerättiin vuonna 2017 Psykologiliiton valtakunnallisena sähköpostikyselynä, jossa kartoitettiin sekä psykologien erikoistumiskoulutustarpeita että psykologien itsearvioituja ammatillisia kompetensseja. Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti seitsemän faktoria, jotka nimettiin ’ohjaus- ja koulutustaidoiksi’, ’ammatilliseksi identiteetiksi’, ’työn reunaehtoihin mukautumiseksi’, ’asiakastyöosaamiseksi’, ’työn jatkuvaksi kehittämiseksi’, ’menetelmä- ja arviointitaidoiksi’ ja ’yhteistyötaidoiksi ja työyhteisöosaamiseksi’. Ohjaus- ja koulutustaitojen kompetenssi selitti suurimman osan kyselyn kokonaisvarianssista. Psykologityön kompetenssiarviot korreloivat iän ja työkokemuksen kanssa. Ohjaus- ja koulutustaitojen, työn jatkuvan kehittämisen, yhteistyötaitojen ja työyhteisöosaamisen sekä työn reunaehtoihin mukautumisen itsearvioidut kompetenssit olivat korkeimmat yli 50-vuotiailla psykologeilla. Eri sovellusaloilla toimivien psykologien kompetenssiarvioinnissa oli eroja niin, että ammatinharjoittajat ja yrityksissä tai yliopistoissa työskentelevät arvioivat useimmat kompetenssinsa muita korkeammiksi. Psykologityön kompetenssit eroavat iän sekä työkokemuksen mukaan. Ensimmäisiä työvuosia voidaan pitää nuorille psykologeille haastavimpina. Kompetenssikysely on sopiva apuväline koulutuksen kehittämiseen ja psykologian osaamisen seuraamiseen, mutta kompetenssien määrittelyn ja arvioinnin on seurattava yhteiskunnallisia muutoksia ja psykologityön uudistuvia vaatimuksia.

Avainsanat: psykologityön koetut kompetenssit, kyselymenetelmä, faktorianalyysi, reliabiliteetti, työkokemus