Artikkelien tiivistelmät (06/2020)
Etätyö ja työn imun muutokset kevään 2020 koronakriisin aikana korkeakouluhenkilöstöllä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työn imun kehitystä ja selittäjiä koronakriisistä alkaneen etätyöjakson aikana. Tutkimus pohjautuu kahden kuukauden seuranta-aineistoon, joka kerättiin huhtikuussa 2020 (T1) ja kesäkuussa 2020 (T2) Tampereen korkeakouluyhteisön työntekijöiltä (n = 790). Tutkimme työn imun taso- ja muutosryhmiä henkilösuuntautuneella tutkimusotteella hyödyntämällä latenttia profiilianalyysia. Analyysissa löytyi viisi työn imun pitkittäisprofiilia, jotka erosivat toisistaan tasoltaan ja ajalliselta muutokseltaan. Työntekijöistä puolella (50 %) työn imu oli lähtökohtaisesti korkea ja lisääntyi edelleen kahden kuukauden seuranta-aikana. Noin kolmanneksella (36 %) työn imu säilyi ennallaan. Työn imun tason laskua oli havaittavissa vastaajista 14 prosentilla, joiden työn imu oli jo alun perin matala. Työn imun tason säilymistä tai lisääntymistä seuranta-aikana selittivät taustatekijöiden lisäksi kodin toimivuus etätyöympäristönä, korkeakouluyhteisön etätyölle tarjoama tuki, työn oma-aloitteinen kehittäminen ja pystyvyysusko. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokemukset pakotetusta etätyöstä eriytyvät. Työn imun tasolla poikkeustilan alussa oli merkitystä sen myöhemmälle kehitykselle: ne, joilla työn imu taso oli vähintään kohtuullinen etätyön alkaessa, onnistuivat säilyttämään ja jopa lisäämään sitä etätyötilanteessa. Etätyön tekemistä on tärkeää tukea toimivalla etätyön johtamisella, edistämällä kodin toimivuutta etätyöhön ja tukemalla työntekijöiden oma-aloitteista etätyön kehittämistä.
Avainsanat: koronavirus, etätyö, työhyvinvointi, työn imu, työn tuunaaminen, pystyvyysusko
Suomalaisten rehtorien ja opettajien työhyvinvointiprofiilit koronakeväänä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten opettajien ja rehtorien työhyvinvointia työinnon ja työuupumuksen profiilien avulla koronakevään 2020 aikana. Kyselytutkimukseen osallistui 1 182 opettajaa (83 % naisia, keski-ikä 48 (KH = 9.5) vuotta) ja 644 rehtoria (41 % naisia, keski-ikä 50.6 (KH = 7.7) vuotta) eri puolilta Suomea. Latentin profiilianalyysin avulla tunnistettiin neljä opettajien työhyvinvointiprofiilia ja kolme rehtorien työhyvinvointiprofiilia. 42 prosenttia opettajista sijoittui innostuneiden profiiliin, jota luonnehti samanaikaisesti korkea työinto ja matala työuupumus, 11 prosenttia innostuneiden mutta uupuneiden profiiliin, jota erotti erityisesti vähäinen energisyys ja korkea uupumusasteinen väsymys, 37 prosenttia uupumusriskissä olevien profiiliin, jota luonnehti lievä työuupumus ja vähäinen työinto, ja 10 prosenttia vakavasti uupuneiden profiiliin, jossa koettiin keskimäärin vakavaa uupumusta ja matalaa työintoa. Rehtoreista 36 prosenttia sijoittui innostuneiden profiiliin, 46 prosenttia uupumisriskissä oleviin ja 18 prosenttia uupuneisiin, joita kuitenkin luonnehti keskimäärin alhaisempi uupumus opettajiin verrattuna. Tulokset antavat viitettä siitä, että kun verrataan aikaisempiin samojen ammattiryhmien tutkimuksiin, koronakevään 2020 aikana rehtorit kokivat vähemmän innostusta ja opettajat kokivat enemmän uupumusta kuin aikaisempina vuosina. Reilu kolmasosa opettajista ja kolmasosa rehtoreista koki korkeaa työintoa ja alhaista työuupumusta myös koronakevään erityisjärjestelyiden aikana, mutta covid-19-kriisi opetuksen erityisjärjestelyineen oli lisännyt uupumusriskissä olevien opettajien määrää ja laskenut innostuneiden rehtorien määrää.
Avainsanat: etätyö, työuupumus, työinto, vaatimukset ja voimavarat, rehtorit, opettajat, latentti profiilianalyysi, covid-19
Mobiilipäiväkirjatutkimus korkeakouluopiskelijoiden päivittäisestä opiskeluun liittyvästä stressistä ja stressinhallintakeinoista
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin korkeakouluopiskelijoiden kokemaa päivittäistä opiskeluun liittyvää stressiä, opiskelijoiden käyttämiä keinoja stressin hallitsemiseksi sekä stressinhallintakeinojen yhteyksiä stressitason muutokseen päivien välillä. Mobiilipäiväkirjatutkimukseen osallistui 86 maisterivaiheen opiskelijaa, jotka vastasivat sekä strukturoituihin että avoimiin päiväkirjakysymyksiin viikon ajan, kerran päivässä (N = 602). Stressinhallintakeinoihin liittyvät avoimet vastaukset luokiteltiin ja kvantifioitiin, ja stressinhallintakeinojen yhteyksiä stressitason muutokseen peräkkäisinä päivinä tarkasteltiin monitasomallinnuksella. Tulokset osoittivat, että tutkimusviikolla opiskelijoiden stressitasossa esiintyi huomattavaa päivittäistä vaihtelua. Opiskelijat pyrkivät kuitenkin hallitsemaan opiskeluun liittyvää stressiä seitsemällä eri keinolla, esimerkiksi opintojaan edistämällä tai liikunnan avulla. Stressinhallintakeinoista sosiaaliset suhteet, opintojen edistäminen, ajanhallinta sekä positiivinen asenne ja reflektio olivat yhteydessä päivien väliseen stressitason muutokseen.
Avainsanat: päiväkirjatutkimus, opiskeluun liittyvä päivittäinen stressi, korkeakouluopiskelijat, stressinhallintakeinot
Miten psykoterapeutti vastaa, kun asiakas kysyy? Keskustelunanalyyttinen tutkimus psykoterapian lopettamisesta
Tutkimus selvittää, miten psykoterapeutti vastaa asiakkaan kysymyksiin yhden pitkän kognitiivisen psykoterapiaprosessin lopetusvaiheessa. Terapiassa asiakkaan terapeutille tekemät kysymykset ovat harvinaisia, samoin siis terapeutin vastaaminen. Poikkeuksellinen tilanne asettaa haasteita terapeutille. Miten toimia ammatillisesti, kun asiakas kysyy? Aineistona on yhden kognitiivisen psykoterapiaprosessin lopetusvaiheesta kahdeksan sattumanvaraisesti ääninauhoitettua istuntoa. Menetelmänä on keskustelunanalyysi. Tulokset osoittavat terapeutin vastaavan asiakkaan kysymyksiin kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä vastaustavassa terapeutti asettuu omien kokemuksiensa ja ajatuksiensa asiantuntijaksi kertoen niistä. Toisessa vastaustavassa terapeutti ei tarjoa suoraan asiakkaan hakemaa tietoa, vaan kertoo yleisluontoisen periaatteen. Kolmannessa vastaustavassa terapeutti ei tarjoa sitä tietoa, mitä asiakas hakee. Tulokset näyttävät kolme mahdollista kognitiivisen psykoterapeutin tapaa vastata asiakkaan kysymyksiin pitkän terapian lopetusvaiheessa. Kysymysten sisältö ja muotoilu vaikuttavat vastauksiin, mutta tuloksissa keskitytään terapeutin vastauksiin ja niihin liittyviin tiedollisiin suhteisiin. Pohdin lopuksi, mitä terapeutti tekee vastatessaan: opettaessaan tiedollisia rajoja terapeutti opettaa samalla minuuden rajoja.
Avainsanat: keskustelunanalyysi, vastaaminen, kognitiivinen psykoterapia, psykoterapian lopettaminen, tiedolliset suhteet