Psykoosi viittaa laajaan kirjoon inhimillisiä reaktioita, joille yhteistä ajatellaan olevan todellisuuden tajun vääristyminen. Usein tällaisia reaktioita pidetään skitsofrenian kaltaisten vakavien mielenterveysongelmien tyyppioireina. Skitsofreniaan ja muihin psykooseihin liittyykin huomattavaa inhimillistä kärsimystä sekä yksilö- että yhteisötasolla. Välittömät hoitokustannukset ovat yhteiskunnalle mittavia, minkä lisäksi merkittäviä epäsuoria kustannuksia aiheutuu menetetyistä työ- ja elinvuosista. Onkin ymmärrettävää, että psykiatrian ja kliinisen psykologian keskeisimpiä tutkimuskohteita on ollut psykoosin syytekijöiden selvittäminen ja tätä kautta tehokkaampien hoitomenetelmien kehittäminen.
Tämä tutkimus on ollut yritys kuulla psykoterapian ja psykoterapiatutkimuksen vaihtoehtoisia ääniä. Tarkoitan vaihtoehtoisella vaihtoehtoisuutta suhteessa lääketieteelliseen ja luonnontieteelliseen tapaan ymmärtää psykoterapioita. Äänet, joita olen yrittänyt kuulla, eivät ole kaikki uusia, mutta ne ovat olleet tarpeettoman heikosti kuultavissa viime vuosikymmeninä. Olen yrittänyt Rabelais’n (1552/2014) Pantagruelin tapaan höristää korviani voidakseni kuulla ”jäätyneitä sanoja ja ajatuksia”, jotka ovat aina olleet osa psykoterapioita, mutta jotka ovat vaienneet ja heikenneet.