Kielitoimiston sanakirja määrittää sanan ”kunnioitus” käsitteillä arvonanto, arvossapito ja arvostus. Kunnioitukseen liitetään joskus myös sana ”ihailu”, mutta tässä puheenvuorossa pitäydyn näissä ensinnä mainituissa. Käytännössä kunnioitus ilmenee positiivisena, arvostavana tunteena tai käyttäytymisenä, joka voi kohdistua toiseen ihmiseen, ideaan, asiaan tai toimintoon. Kunnioitus ei ole yhtä kuin myötätunto, vaikka sitäkin siihen voi sekoittua.

Kunnioitusta on monen asteista. Koska voimme kunnioittaa toista ihmistä hänen tekojensa tai valintojensa takia, kunnioituksen voi ansaita, mutta sen voi myös menettää. Syvimmillään toisen kunnioittamisessa ja sen vastaanottamisessa on kuitenkin kyse jostain syvästi ehdottomasta ja pysyvästä. Tällainen kunnioitus tunnistaa, että on olemassa tiettyjä periaatteita ja tiettyjä rajoja, joita ei voi rikkoa. Tällaiseen kunnioitukseen liittyy se, että kunnioitamme kunnioittamista.

Maailmanhistoriassa on ajanjaksoja, jolloin toisen ihmisen arvon kunnioittaminen on ollut erityisen vähäistä. Yksi tällainen jakso on toinen maailmansota, jonka aikana kymmenet miljoonat ihmiset menettivät henkensä. Sodan aiheuttama kärsimys oli mittaamaton. Toinen maailmansota on myös ajanjakso, joka vaikutti voimakkaasti sosiaalipsykologian kehitykseen. Tuolloin sosiaalipsykologiselle tiedolle muodostui valtaisa tilaus. Tarvittiin muun muassa tietoa siitä, kuinka pienryhmät toimivat stressaavissa tilanteissa, kuinka ryhmiä saatettiin hyödyntää terapeuttisesti ja kuinka perheet saataisiin syömään ruoka-aineita, joita ei aikaisemmin ollut tapana syödä. Toinen maailmansota ja sitä edeltävät tapahtumat vaikuttivat myös siten, että Euroopasta pakeni suuri joukko lahjakkaita tutkijoita Yhdysvaltoihin. Tämä joukkopako edisti erilaisten näkemysten ja teorioiden leviämistä, kohtaamista ja kehittymistä. Näiden seikkojen lisäksi vähintään yhtä tärkeätä sosiaalipsykologian myöhemmälle kehittymiselle on se, että toisesta maailmansodasta muodostui kollektiivinen kokemus useille tutkijasukupolville. Nämä sukupolvet vaikuttivat sosiaalipsykologian kehitykseen sotaa seuranneina vuosikymmeninä. He olivat vahvasti kehittämässä sosiaalipsykologista tutkimusta, jonka keskiössä oli kysymys siitä, miksi ihmiset ja ihmisryhmät saattoivat kohdella toisiaan huonosti tai jopa epäinhimillisesti. Toisin sanoen, miksi ihmisten on välillä niin vaikea elää vastavuoroisen kunnioituksen tilassa.