Psykologia-lehden numerossa 5/2011 kirjoitin ihmisten katumuksista, joita professori Neal Roese Northwestern-yliopistosta on tutkinut. Helmikuun alussa samasta aiheesta kirjoittivat iltapäivälehdet ehkäpä tämän The Guardian -lehden artikkelin pohjalta. Artikkelissa kerrotaan australialaisen saattohoitajan Bronnie Waren kirjoittamasta kirjasta The Top Five Regrets of the Dying.

Roesen tutkimuksissa elävät katuvat tekemättä jättämisiään: kouluttamattomat koulutuksen puutetta, koulutetut valintojaan uralla ja työssä; miehet työhön ja naiset ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Roese spekuloi, että ihmisillä on ollut aikaa miettiä tekemisiään ja löytää niille hyvät syyt. Ajan myötä ihmiset tuntuvat kuitenkin unohtavan ne syyt, jotka estivät aikoinaan tekemisen ja tilaisuuteen tarttumisen ja muistavat vain menetetyn mahdollisuuden.

Waren kirjan mukaan myös kuolevat katuvat tekemättä jättämisiään. Kuolinvuoteella työ ei miehistäkään tunnu enää niin tärkeältä ja he katuivat työssä viettämiään liian monia tunteja. Muuten kuolevat tuntuivat toivovan, että olisivat uskaltaneet elää enemmän omien tavoitteidensa ja tunteidensa näköistä elämää.

Katumuksia mielenkiintoisempaa ja opettavaisempaa (koska siksi kai kuolevien katumukset meitä kiinnostavat, että voisimme oppia niistä jotain elämäämme) olisi muuten tietää, mistä kuolevat ja elävät tuntevat kiitollisuutta. Toivottavasti saamme lukea niistäkin pian!