Onnellisuustutkimuksessa tutkijoita on jo pitkään ihmetyttänyt havainto, että vanhemmuus ei ole yhteydessä onnellisuuteen. Julkisessa ja yksityisessä keskustelussahan äitiys ja isyys ovat parhaita asioita aikuisten elämässä. Laajoilla aineistoilla tehdyissä kyselytutkimuksissa lapsellisten ja lapsettomien aikuisten välillä ei kuitenkaan ole yleensä löytynyt eroja onnellisuudessa.

Sonja Lyubomirsky tiimeineen julkaisi vuoden alussa tutkimuksen, jossa he ovat yrittäneet avata tätä hämmentävää ongelmaa. Ovatko lapset siis vanhempiensa ilo, kuten vanhemmat antavat ymmärtää? Vai ovatko lapset aikuisten onnellisuuden kannalta yhdentekevä asia?

Tutkimuksissa Lyubomirsky tiimeineen keskittyi vertailemaan vanhempia lapsettomiin aikuisiin. Kahdessa kolmesta tutkimuksesta onnellisuutta mitattiin päivittäin. Yleensähän onnellisuustutkimuksissa mitataan kokonaisvaltaisempaa näkemystä omasta elämästä tyyliin ”Olen tyytyväinen elämääni” eikä ”Tänään oli kiva päivä” -tyyppisillä kysymyksillä.

Päivittäisestä elämästä kysyttäessä vanhemmat voivat paremmin ja arvioivat elämäänsä positiivisemmin kuin lapsettomat aikuiset. Ja vanhempien, erityisesti isien, päivään iloa ja eloa toi erityisesti lasten kanssa puuhaaminen. Kun siis aikuiset joutuivat arvioimaan päivittäistä elämäänsä ja siihen onnellisuutta tuovia asioita, niin lapset olivat iso ilo.

Samaan ongelmaan törmäsi myös emeritusprofessori Markku Ojanen, kun MTV3:n uutiset haastatteli häntä viikonloppuna jääkiekkomenestyksen merkityksestä. Markku Ojanen kutsui jääkiekkovoitosta seuraavaa iloa tunneonneksi ja totesi, ettei se ”kauan lämmitä”. Onnellisuuden avaimet löytyvät Ojasen mukaan perusturvallisuudesta, työstä ja ihmissuhteista.

Kuten Lyubomirsky kollegoineen osoitti, niin jokapäiväiset ja pienetkin asiat tulevat merkitykselliseksi, kun onnellisuutta mitataan toisin eli päivittäisessä elämässä. Lapset ovat ilo aikuisen elämässä. Ja tällä viikolla jääkiekko on toivottavasti iso pieni onnellinen asia monen suomalaisen elämässä.