Muutama viikko sitten olin vielä siinä luulossa, että YVV (yhteiskunnallinen vuorovaikutus) ei herätä erityisiä intohimoja, tai peräti EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa) juuri ketään. Aloittamani tutkimusmatka tieteen yleistajuistamista koskevien kirjoitusten parissa osoittaa muuta. Tieteen popularisoinnista ja tiedejournalismista on keskusteltu verkossa ainakin viimeiset pari vuotta, viime puolen vuoden aikana usealla taholla.

Keskusteluun pääsee mainiosti kiinni vaikkapa Suomen Kuvalehden Tarinoita tieteestä –blogissa. Tiina Raevaara linkittää kirjoituksessaan "Tiedeblogistit yrittävät vaikuttaa" useisiin omiinsa ja Aku Heinosen blogikirjoituksiin, jotka koskevat muun muassa yhteiskunnallista vuorovaikutusta, tutkijoiden ja toimittajien suhdetta, tutkijoiden suhdetta mediajulkisuuteen sekä eri alojen tieteentekijöiden intoa yleistajuistaa tutkimusalaansa. Yhdessä kirjoittajat ovat julkaisseet viime vuoden lopulla Tieteessä tapahtuu -lehdessä myös artikkelin "Yliopistojen kolmas tehtävä jää vaille toteutusta ja tukea". Näissä eri kirjoituksissa vilahtelee tuon tuosta esiin se, miten tutkijoiden ja toimittajien yhteistyö ei ole aina niin sujuvaa. Kuten että toimittaja ei saa ketään asiantuntijaa kommentoimaan asiaa, tai että tutkija on tyytymätön siihen, mille tolalle toimittaja on kääntänyt asian.

Kirjoituksissa tulee myös esiin, ettei yhteistyö taida olla kovin saumatonta toimittajienkaan kesken, ainakaan jos tehdään kahtiajako tiedetoimittajiin ja tiedejournalisteihin. Siinä missä ensimmäiset "fanittavat tutkijoita ja tutkimusta" ja kirjoittavat viihteellisiä pehmojuttuja, jälkimmäiset eli oikeat journalistit suhtautuvat tieteeseen kriittisesti ja paljastavat väärinkäytöksiä, epäkohtia ja virheitä tutkimuksessa, rahoituksessa ja tuloksissa. Keskustelu toimittajista ja journalisteista on jatkunut pitkässä ketjussa Tiede-lehden blogissa. Innoittajana on ollut viime vuoden lopulla Petri Riikosen blogikirjoitus "Tarvitaanko tiedejournalistia", jossa viitataan yllä mainittuun Heinosen ja Raevaaran artikkeliin.

Me Psykologia-lehden toimittajat olemme ennen kaikkea tutkijoita, emme tiedetoimittajia tai tiedejournalisteja. Itseäni näissä kirjoituksissa ilmenevä vastakkainasettelu tutkijoiden ja toimittajien ja edelleen tiedejournalistien välillä oudoksuttaa edelleen, kuten jo edellisessä blogi-kirjoituksessani totesin. Ei kai auta kuin jatkaa tutkimusmatkaa ja asian selvittämistä.