Valoa synkkyydessä

Forgas, J. P. (2013). Don’t worry, be sad! On the cognitive, motivational, and interpersonal benefits of negative mood. Current Directions in Psychological Science, 22, 225–232.

Negatiiviset tunteet yhdistetään usein moniin kielteisiin ilmiöihin. Niillä on kuitenkin havaittu olevan myös etunsa. Forgasin katsaus aihetta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen käsittelee (ei liian) negatiivisten tunteiden etuja ajattelullemme ja käyttäytymisellemme. Edut ovat ymmärrettävissä evolutiivisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisella tunteella on oma tärkeä roolinsa ympäristöön sopeutumisessa. Negatiivisten tunteiden on havaittu parantavan muistisuoriutumistamme (esim. parantunut tarkkuus ja vähentynyt vääristymisherkkyys), vähentävän arviointivirheitä (äskeisyysvaikutus, halo-vaikutus, perusarviointivirhe, stereotypiat ja herkkäuskoisuus), lisäävän motivaatiota, aikaansaavan tehokkaita interpersoonallisia strategioita (esim. varovainen ja harkittu kommunikointityyli) ja lisäävän oikeudenmukaisuutta.

Lue lisää

Intuitiolla aviolliseen onneen

McNulty, J. K., Olson, M. A., Meltzer, A. L. & Shaffer, M. J. (2013). Though they may be unaware, newlyweds implicitly know whether their marriage will be satisfying. Science, 342, 1119–1120.

Aviollinen satama on saapujalleen monin tavoin positiivinen kokemus. Mutta pidemmällä aikavälillä osalle ilo muuttuu tyytymättömyyden ja epäonnistumisen kokemukseksi. Millä siis voisi ennustaa parinmuodostuksen onnistuneisuutta? Pitkittäistutkimuksessaan tutkijat tarkastelivat 135 juuri avioituneen pohjoisamerikkalaisen pariskunnan tietoisia (semanttinen differentiaali) ja tiedostamattomia (assosiatiivinen priming-tehtävä) asenteita suhteessa puolisoonsa. Sen jälkeen parien parisuhdetyytyväisyyttä mitattiin puolen vuoden välein neljän vuoden ajan. Tutkijat havaitsivat, että koehenkilöt eivät olleet tietoisia tiedostamattomista asenteistaan. Lisäksi he havaitsivat vain tiedostamattomien asenteiden ennustavan parisuhdetyytyväisyyttä siten, että myönteiset asenteet vähensivät todennäköisyyttä kokea parisuhdetyytyväisyyden laskua ajan myötä.

Lue lisää

Ovatko kielteiset ennakkoluulot ongelma ja niiden muuttaminen ratkaisu?

Dixon, J., Levine, M., Reicher, S. & Durrheim, K. (2012). Beyond prejudice: Are negative evaluations the problem and is getting us to like one another more the solution? Behavioral and Brain Sciences, 35, 411–466.

Ennakkoluuloja koskeva tutkimus on perinteisesti pitänyt ennakkoluulojen kielteisyyttä niiden kognitiivisena ja emotionaalisena tunnusmerkkinä. Ennakkoluuloisuus olisi siis sitä, että emme pidä toisen ryhmän jäsenistä tai arvioimme heidät kielteisesti. Viime vuosina tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tarvitsemme monipuolisemman ja nyansseille herkemmän näkökulman ryhmien välisten tunteiden ja uskomusten roolista syrjinnässä. Ensinnäkin, ryhmien väliset asenteet ovat usein monimutkaisia siinä mielessä, että niihin kuuluu sekä positiivisia että negatiivisia reaktioita. Esimerkiksi naisia voidaan samanaikaisesti pitää ihanina, lämpiminä ja herkkinä olentoina mutta toisaalta itsenäisyyteen kykenemättöminä. Puhtaasti kielteiset ennakkoluulot ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Toiseksi, etuoikeutettujen ja alistettujen ryhmien välisten suhteiden parantuminen, mitä on aiemmin pidetty tavoiteltavana, voikin pitkällä tähtäyksellä ylläpitää syrjintää. Ryhmien välisten suhteiden parantamiseen tähtäävät interventiot voivat vaikuttaa alistetussa asemassa olevien poliittisiin asenteisiin vähentäen heidän kokemaansa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja hidastaen näin sosiaalista muutosta. Esimerkiksi mitä enemmän valkoihoisia ystäviä tummaihoisilla amerikkalaisilla on, sitä vähemmän he kokevat itseään syrjittävän ja sitä vähemmän he kannattavat syrjinnän lopettamiseen tähtäävää poliittista aktivismia. Sen sijaan, että interventiot tähtäisivät ryhmien välisten suhteiden parantamiseen, tulisikin ehkä keskittyä siihen, miten alistetussa asemassa olevat saataisiin haastamaan etuoikeutettujen edut.

Lue lisää

Ruumiillinen moraalinen inho

Russell, P. S. & Giner-Sorolla, R. (2013). Bodily moral disgust: What it is, how it is different from anger, and why it is an unreasoned emotion. Psychological Bulletin, 139, 328.

Moraaliset tunteet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi moraaliarvostelmien tutkimuksessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti moraalisen inhon tutkimus on kukoistanut. Tätä tutkimusta kuitenkin varjostaa se, että samaan tilanteeseen reagoidaan usein sekä inholla että suuttumuksella. Inho ja suuttumus ovat erilaisia tunteita, joten on perustelua kysyä, miten moraalinen suuttumus ja moraalinen inho oikeastaan eroavat toisistaan.

Lue lisää

Mitä seuraamuksia on uskolla vapaaseen tahtoon?

Baumeister, R. F. & Brewer, L. E. (2012). Believing versus disbelieving in free will: Correlates and consequences. Social and Personality Psychology Compass, 6, 736–745.

Yksi filosofian ikuisuusongelmista on vapaan tahdon ongelma, eli miten sovittaa yhteen tahdon vapaus ja deterministinen maailma, jossa vallitsee syyn ja seurauksen laki. Viime vuosina ongelmaa on käsitelty myös psykologisemmasta näkökulmasta kysymällä, mitä merkitystä sillä on, uskooko ihminen vapaaseen tahtoon vai ei. Psykologit ovat lähestyneet ongelmaa mittaamalla yksilöllisiä eroja siinä, uskooko ihminen vapaaseen tahtoon vai ei, ja myös manipuloineet ihmisiä joko uskomaan tai olemaan uskomatta vapaaseen tahtoon. Kirjallisuuskatsauksessa todetaan, että ihmiset, jotka eivät usko vapaaseen tahtoon, käyttäytyvät itsekkäämmin, aggressiivisemmin, vähemmän rehellisesti ja vähemmän itsenäisesti ja menestyvät töissään huonommin. Toisaalta usko vapaaseen tahtoon korreloi positiivisesti elämäntyytyväisyyteen, itsekontrolliin ja alhaiseen stressiin. Väärintekijöitä kohtaan ihmiset, jotka uskovat vapaaseen tahtoon, saattavat olla ankarampia ja vähemmän anteeksiantavia. Usko vapaaseen tahtoon ei juuri korreloi muiden yksilöiden välisiä eroja kuvaavien piirteiden kanssa, mutta oleellista vaikuttaa olevan agenttisuuden kokemus ja odotus, että muut toimivat moraalisesti vastuullisesti.

Lue lisää