PsT, psykologian dosentti, tiimipäällikkö,
Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus -tiimi,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Miten sinusta tuli psykologi?

Olin jo yläasteella tosi kiinnostunut psykologiasta ja filosofiasta, vaikka en varmaan oikein ymmärtänyt, mitä tieteenalat ovat tai mikä niissä niin puhutteli. Kiinnostukseni liittyi ehkä siihen, että olin aika vaihtoehtohenkinen ja kapinoin paljon Länsi-Helsingin kasvuympäristöni oikeistokonservatiivista ja ulkoisen maailman suoritteita painottavaa henkeä vastaan. Tulin hakeutuneeksi Alppilan lukioon, jossa oli painotus psykologiaan ja filosofiaan ja suoritin suurella innostuksella ja kiinnostuksella kaikki tarjolla olevat kurssit, vaikka muuten en ollut erityisen orientoitunut koulunkäyntiin. Molemmissa aineissa oli tosi hyvät opettajat, mistä olen osannut vasta näin myöhemmin olla tosi kiitollinen! Välivuoden jälkeen pidin päivänselvänä hakea opiskelemaan psykologiaa Helsingin yliopistoon, ja onneksi pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä. Koin koko opiskeluaikani, että olin oikealla alalla, ja moni asia kiinnosti: neuropsykologia, psykoterapia, oikeuspsykologia, aivotutkimus, kliininen työ ja myös ammattina tutkijuus. Rehellisesti en ihan tiedä, mitä tapahtui, mutta kohta olinkin 24-vuotias psykologian maisteri, enemmän tai vähemmän valmiina uuden ammattini haasteisiin!