Empatialla on olennainen merkitys terapeuttisen muutoksen mahdollistajana, mutta sen toteutumista käytännössä on tutkittu suhteellisen vähän. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella yksittäisten lausumien tasolla, kuinka noviisiterapeutit osoittavat empatiaa terapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen toinen tavoite on selvittää, kuinka edellä mainitut onnistuneet tai epäonnistuneet empatian ilmaisut vaikuttavat osanottajien asemointiin vuorovaikutuksessa ja siten terapiaprosessin kulkuun. Aineisto koostui Åbo Akademin psykologian maisterivaiheen opiskelijoiden toteuttamista lyhytterapeuttisista KAT-interventioista, jotka on videoitu vuosina 2012–2013. Tutkimukseen sisällytettiin kaksi terapiaprosessia, joiden kesto on yhteensä noin 40 tunnin verran, 20 tuntia terapeuttia kohden. Toinen noviisiterapeuteista oli nainen, toinen mies. Analyysissa hyödynnettiin diskursiiviseen psykologiaan pohjautuvaa, keskustelunanalyysiin painottuvaa menetelmää. Mikroanalyyttinen tarkkuus mahdollisti terapiaprosessin ja empatian osoitusten tutkimisen lausuma lausumalta sekä osallistujien asemissa tapahtuvien muutosten tarkastelemisen. Tutkimuksessamme empatia näyttäytyy monimuotoisena ilmiönä, joka voi ilmetä niin kognitiivisen tason ymmärryksen, affektiivisen myötäelämisen kuin jaettujen kokemusten kautta. Tuloksemme osoittavat, että noviisiterapeutit osoittavat dialogisessa vuorovaikutuksessa empatiaa vaihtelevasti ja että noviisiterapeutin osoittama empatia voi edesauttaa muutosta.

Avainsanat: noviisiterapeutit, empatia, dialogisuus, asemointi