Artikkelissa analysoidaan suomalaisten yliopistojen opintovaatimuksissa olevien kehityspsykologian oppikirjojen käsityksiä seksuaalisuudesta. Oppikirjojen tarkastelu on tärkeää, koska ne muodostavat ajankohtaisen psykologisen asiantuntijuuden perustan. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi ja erityisesti näkemys tiedon sosiaalisesta rakentumisesta. Tutkimuksessa on käytetty diskurssianalyyttistä lähestymistapaa. Tulokset tuovat esiin, miten kehityspsykologiset oppikirjat kuvaavat ihmisen seksuaalista kehitystä vahvan sukupuolitetusti. Niissä rakentuu kuva miehisestä viettikeskeisestä seksuaalisesta toiminnasta ja toisaalta naisellisesta vastuunkantamisesta. Seksuaalisuutta käsitellään eri ikävaiheissa pääosin biologisena kehityksenä, jota tarkastellaan usein erilaisten ongelmakehysten kautta. Nautinto liitetään osaksi seksuaalisuutta vasta ikääntyneillä. Käsitys seksuaalisuudesta on voimakkaan heteronormatiivista. Oppikirjat myös tuottavat kuvaa, että normaali seksuaalinen kehitys tapahtuu osana pitkäaikaista parisuhdetta, erityisesti avioliittoa. Tulokset osoittavat, että oppikirjojen kuvaukset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat jähmeitä eivätkä näytä seuraavan ihmisten elämänkokemuksissa, yhteiskunnallisessa keskustelussa eivätkä lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia. Oppikirjojen tekemisessä, niiden valitsemisessa ja opetuskäytössä olisi syytä huomioida oppikirjojen nykyisiä ongelmakohtia ja pyrkiä kohti monisyisempää psykologista tietoa seksuaalisuudesta.

Avainsanat: seksuaalisuus, sukupuoli, kehityspsykologia, yliopiston oppikirjat, sosiaalinen konstruktionismi, diskurssianalyysi