Mikko Inkinen, Johanna Mikkonen, Annamari Heikkilä, Mika Tukiainen & Sari Lindblom-Ylänne

Aikaansaamattomuuden psykologiaa

Aikaansaamattomuus (engl. procrastination) määritellään tässä katsauksessa itselle haitalliseksi viivyttelyksi. Aikaansaamattomuutta on tärkeää tutkia sen aiheuttaman yksilöllisen kärsimyksen ja kielteisten yhteiskunnallisten seurauksien vuoksi. Tässä katsauksessa esitellään aikaansaamattomuustutkimusta TMT-mallin (Temporal Motivation Theory model) jäsentelyä käyttäen ja haetaan keinoja vähentää aikaansaamattomuutta. Oleellista aikaansaamattomuuteen vaikuttamisessa on ottaa huomioon sekä yksilön että tehtävän ja toimintaympäristön ominaisuudet. Katsauksessa pääpaino on aikaansaamattomuuden yksilöpsykologisessa teoreettisessa ymmärtämisessä ja selittämisessä, mutta siinä näkyy myös kirjoittajien kokemus yliopistoympäristöstä.

Avainsanat: Aikaansaamattomuus, TMT-malli, yliopisto-opiskelu, motivaatio

Johanna Nukari, Erja Poutiainen, Taina Nybo, Päivi Hämäläinen & Hely Kalska

Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus

Artikkelissa kuvataan neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuuteen liittyviä tutkimustuloksia ja tarkastellaan kyseisen tiedon valossa vallitsevia neuropsykologisen kuntoutuksen käytäntöjä Suomessa. Artikkeli liittyy Suomen psykologiliiton ja Suomen psykologisen seuran perustaman Tieteellisen neuvottelukunnan hankkeeseen, jossa laaditaan suosituksia psykologisen työn hyvistä käytännöistä psykologian eri sovellutusalueilla. Katsauksessa keskityttiin suurimpina neuropsykologista kuntoutusta saavina sairausryhminä aivoverenkiertohäiriöihin ja aivovammoihin sekä etenevistä sairausryhmistä MS-tautiin ja Alzheimerin tautiin. Erityisen vahvaa näyttöä löytyy aivoverenkiertohäiriöissä ja/tai aivovammoissa visuospatiaalisten häiriöiden ja neglect-oireen, sekä tarkkaavuuden häiriöiden kuntoutuksesta, metakognitiivisten taitojen opettamisesta, lievissä muistihäiriöissä kompensoivien strategioiden opettamisesta sekä sosiaalisen kommunikaation vaikeuksien kuntoutuksesta. Näyttöä löytyy myös vaikeissa muistihäiriöissä rajattujen taitojen opettamisesta ja apuvälineiden käytön harjoittelusta, puheen ja kielellisten toimintojen sekä apraksian kuntoutuksesta. Etenevistä tiloista MS-taudissa kuntoutus lievittää kognitiivisia ja mielialaoireita ja Alzheimerin taudin osalta on alustavaa näyttöä siitä, että kognitiivinen harjoittelu hidastaa kognitiivisten ja päivittäistoimintojen vaikeuksien etenemistä. Katsaus osoittaa, että edellä käsiteltyjen sairausryhmien neuropsykologinen kuntoutus on vaikuttavaa.

Avainsanat: neuropsykologinen kuntoutus, vaikuttavuus, aivoverenkiertohäiriöt, aivovamma, MS-tauti, Alzheimerin tauti