Tässä kliinisessä tapaustutkimuksessa kuvataan erään turvattomasti kiintyneen asiakkaan poikkeuksellista tapaa asettua psykoterapiakeskusteluun. Asiakas puhui terapian alkuvaiheessa niin paljon, että terapeutin oli vaikea saada suunvuoroa. Psykoterapeutti-asiakasparin oli aluksi hankalaa päästä tavanomaiseen vuoropuheluun, mikä häiritsi psykoterapian perusprosessin käynnistymistä. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan ymmärrystä asiakkaan hallitsevaan tapaan olla vuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkimuksessa kuvattiin vuorovaikutuksen muuttumista psykoterapian ensimmäisen vuoden aikana. Tutkimusaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Tulosten mukaan asiakkaan vaikeus asettua tavanomaiseen vuoropuheluun psykoterapiassa liittyi hänen turvattomuuden kokemuksiinsa aikaisemmissa ihmissuhteissaan sekä pyrkimykseensä kontrolloida pelottavaa ja ristiriitaisia odotuksia herättävää terapiatilannetta. Vuorovaikutus muuttui psykoterapian ensimmäisen vuoden aikana vastavuoroisemmaksi, mikä mahdollisti uudenlaisen tavan työskennellä psykoterapiassa. Tutkimustulokset korostavat asiakkaan kiintymyssuhdetyylin merkitystä terapeuttisen yhteistyösuhteen rakentumisessa ja terapiassa käytettävien menetelmien valinnassa.

Avainsanat: kiintymyssuhde, psykoterapiasuhde, terapeuttinen allianssi, sisällönanalyysi