Pokeri on suosittu uhkapeli, joka poikkeaa muista uhkapeleistä erityisesti taitoaspektinsa johdosta: toisin kuin suurimmassa osassa muista uhkapeleistä, pokerissa tarpeeksi taitavan pelaajan on mahdollista jäädä voitolle pitkällä aikavälillä. Pokeritaitoa voidaan mitata luotettavasti, ja sen kehittyminen ennustaa kykyä tehdä rationaalisia – rahallisesti tuotollisia – päätöksiä pokeripelissä. Pokeritaidon osa-alueet voidaan jakaa teknisiin eli pelistrategisiin taitoihin ja niin sanottuihin emotionaalisiin, tunteiden säätelyyn liittyviin taitoihin. Pokeritaitojen kehittymisen kannalta on olennaista, että pelaajalla on kattava ymmärrys keskeisistä pokeripeliin liittyvistä matemaattisista käsitteistä. Hyvä ymmärrys pokeripelin mekaniikasta ja sen taitopeliluonteesta on keskeinen osa myös pokeriin liittyvää tunteiden säätelyä. Näistä pokerin erityispiirteistä johtuen aktiivisten pokerinpelaajien psykopatologisia pelihimon piirteitä on haastavaa arvioida perinteisillä kliinisillä instrumenteilla. Tässä katsausartikkelissa käsittelemme pokerin pelaamiseen ja pokeritaitojen kehittämiseen liittyviä psykologisia mekanismeja. Lisäksi väitämme, että nykyiset käytössä olevat peliriippuvuuden mittarit eivät yksiselitteisesti sovellu pokerinpelaajien arviointiin, ja esitämme kehitysehdotuksia kyseisiin mittareihin.

Avainsanat: pokeri, pokeritaidot, emootioiden säätely, hyvinvointi, rahapelaaminen, päätöksenteko, riski