Sigmund Freud: Mooses, telepatia ja paholainen. Soveltavaa psykoanalyysia 1899–1939. Suomentanut Markus Lång. Books on Demand, 2014.

Sigmund Freudin laajaa kirjallista tuotantoa on käännetty suomeksi aina viisikymmenluvulta lähtien, mikä on mahdollistanut psykoanalyyttiseen ajatteluun tutustumisen myös suomen kielellä jo reilun puolen vuosisadan ajan.

Kääntämisessä on kuitenkin aina omat ongelmansa. Psykoanalyyttisten tekstien kohdalla runsasta kriittistä keskustelua on herännyt jo Freudin alkuperäisiä saksankielisiä tekstejä englannin kielelle saatettaessa. Moni psykoanalyytikko kokee alkuperäiset saksan kielellä kirjoitetut tekstit havainnollisemmiksi ja käytännönläheisemmiksi kuin niiden pohjalta tehdyt englanninkieliset käännökset, joissa vaikutelma tuntuu teknistyneeltä alkuperäistekstiin verrattuna. Alun perin saksaksi kirjoitetuissa teksteissä Freud kirjoittaa esimerkiksi ”minän” toiminnasta tavalla, joka avautuu lukijalle huomattavasti helpommin kuin englanniksi käännetyn ”egon” toiminta. Käännettäessä tekstiä ja käsitteitä kieleltä toiselle menetetään usein osa niistä implisiittisistä merkityksistä, jotka ovat kutoutuneet kieleen, ja luonnollisestikin tämä heijastuu suurena menetyksenä psykoanalyyttisen terminologian ja teorian ymmärtämiselle. Myöskään ei voi olla ajattelematta sitä, että toisinaan, kun yritetään ymmärtää ilmiöiden arkiselle ajattelulle piilossa olevia merkityksiä, ymmärtämisyritykset tulevat puetuiksi kielelle tavalla, joka on tarpeettoman hankala ymmärtää – käsiteltävien asioiden sisällöllinen haaste ymmärtämiselle saa ikään kuin ulkoisen muodon siinä, kuinka ne puetaan sanoiksi. Nämä rajoitteet koskevat jossain määrin myös käsillä olevaa käännöstä, joskin Freudin tuotannon suomentamista voi täydellä syyllä pitää arvokkaana, ja sitä seurataan tästäkin näkökulmasta mielenkiinnolla.