Carol Kiriakos & Kimmo Svinhufvud: Tohtoritakuu. Kirjoittamisen opas jatko-opiskelijalle ja tutkijalle. Gaudeamus, 2015.

Kirjoitusoppaat ovat virittävää luettavaa. Niihin tarttuessa kirjoittamiseen liittyvän ahdistuksen ja epävarmuuden voi hetkeksi siirtää taka-alalle. Itse koen aina vahvoja voimaantumisen hetkiä, kun tartun hyvään kirjoitusoppaaseen. Ehkä minäkin selviän! Niin pientä kirjoitustehtävää ei näet ole, etteikö se herättäisi jonkinlaista angstia: saanko alulle, osaanko, jaksanko, ehdinkö, uskallanko (sanoa jotakin)? Kirjoitusopas herättää toiveikkuutta: kirjoittaminen on jotakin, joka on sekä haastavaa että ihanaa. Erityisesti kun kirjoittamisella tähdätään tietynmuotoiseen lopputuotteeseen, kuten akateemisissa opinnäytteissä ja teksteissä, toiveikkuudella on tärkeä sijansa. Pöytälaatikkoon kirjoitetulla väitöskirjalla tai kirjoittajansa päässä majailevalla opinnäytteellä kun ei ole juurikaan virkaa. Valmiiksi saaminen on kirjoittajalle tärkeää, vaikka sekin hirvittäisi; onhan tuotos usein pienen mutta kriittisen lukijakunnan arvioinnin kohde. Usein ainokaiseksi jäävän väitöskirjan tekijällä on harvoin sellaista luomisen pakkoa, jonka avulla kaunokirjallisuutta tuotetaan yhä uudelleen kritiikille alistaen.