”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”, aloittaa Leo Tolstoi romaaninsa Anna Karenina. Väitöstutkimuksessani olen tutkinut sitä, kuinka uusparit voivat hyvin ja ovat onnellisia samalla tavalla, mitä yhteistä heillä on. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkin, voidaanko uusparien ja perheiden ongelmia ennaltaehkäistä. Mikäli voidaan, niin miten, ja mitkä tekijät ovat yhteydessä heidän hyvinvointiinsa ja onnellisuuteensa? Tutkimukseni tavoite on avata tieteellisessä keskustelussa vähälle huomiolle jäänyttä uusparisuhdetta ja sen eri ulottuvuuksia, jotka eri tavoin vaikuttavat itse parisuhteen, mutta myös uusperheen vanhemmuuden ja koko uusperheen toimivuuteen.
Suomessa joka kevät noin 30 000 nuorta aikuista eli yli puolet ikäluokasta kirjoittaa ylioppilaaksi. Kun nämä vastavalmistuneet asettavat valkoisen ylioppilaslakin päähänsä, heidän tulevaisuutensa on täynnä mahdollisuuksia mutta myös haasteita ja epävarmuutta. Koska vaihtoehtoja on tarjolla yhä enemmän, siirtymävaiheeseen liittyy entistä enemmän haasteita (Settersten, 2012). Toisaalta haasteet saavat aikaan innostusta, ja siirtymävaihetta aikuisuuteen saatetaan myös vapaaehtoisesti lykätä eteenpäin (Arnett, 2004).