Katsoin taannoin Disney-elokuvan Maleficent – Pahatar, tarkoituksenani irrottaa ajatukseni arkielämästä fantasiamaailman symboliikkaan uppoutuen. Toisin kävi – huomasin pian, että elokuvan keskeinen sanoma oli mitä olennaisin omien tutkimusteemojeni kannalta. Elokuvassa kerrotaan kaikille tutun satuklassikon Prinsessa Ruususen tarina toisin: tarinan pahana haltiattarena tunnettu päähenkilö osoittautuukin siinä sekä pahaksi että hyväksi. Tämä hahmon moniulotteisuus paitsi virkistävällä tavalla horjuttaa perinteisen satumaailman kaksijakoista moraalista järjestystä myös haastaa tällaiseen kaksijakoisuuteen pohjautuvaa ihmiskuvaa, jonka voi yhä usein nähdä tuottuvan joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti niin arkiajattelussa kuin tieteellisessä toiminnassa.