Artikkelien tiivistelmät (01/2016)
Kiintymyssuhdeteoria, hoitosuhteet ja dementia: kirjallisuuskatsaus
Kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu laaja-alaisesti läheisten ihmissuhteiden tutkimuksessa läpi elämänkaaren. Kiintymyssuhdeteoreettisessa tutkimuksessa merkittävänä osana on ollut aikuisten kiintymyssuhdetyylien ja hoivasuhteiden välinen yhteys. Näiden tutkimustulosten merkitystä kliinisessä hoitotyössä on kuitenkin huomioitu suhteellisen vähän. Viime vuosina kiinnostus kiintymyssuhteiden rooliin dementian hoidossa on herännyt, ja dementiatutkijat ovat painottaneet niiden erityistä merkitystä dementiapotilaille. Dementian nähdään johtavan menetyksen, epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksiin, jotka aiheuttavat kiintymyskäyttäytymistä dementiapotilaissa. Hoitosuhteen kannalta on tärkeää, miten hoitohenkilökunta pystyy vastaamaan näihin tarpeisiin. Kiintymyssuhdeteorian mukaan hoitajan oma kiintymyssuhdetyyli voi vaikuttaa hänen kykyynsä tarjota hoivaa ja huomioida toisen ihmisen tarpeita. Näin ollen kiintymyssuhdeteoria tarjoaa mahdollisesti tärkeän viitekehyksen dementiahoitosuhteiden tutkimukselle. Tämä kirjallisuuskatsaus käy läpi kiintymyssuhdeteorian ja hoitosuhteiden teoreettista taustaa. Katsaus keskittyy dementiapotilaiden hoitoa arvioiviin tutkimuksiin, joissa ohjaavana viitekehyksenä on käytetty kiintymyssuhdeteoriaa. Lisäksi käydään läpi tutkimuksia, joissa kiintymyssuhteiden roolia on tutkittu muissa ammatillisissa hoivakonteksteissa. Lopuksi keskustellaan tutkimustulosten kliinisestä merkityksestä.
Avainsanat: kiintymyssuhdeteoria, hoivasuhteet, dementia, dementian hoito
Miten työ vaikuttaa muuhun elämään ja muu elämä työhön: katsaus päiväkirjatutkimuksiin työn ja muun elämän välisestä vuorovaikutuksesta
Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelemme 30 tutkimusartikkelin pohjalta, millaista määrällistä päiväkirjatutkimusta työn ja muun elämän vuorovaikutuksesta on tehty. Tämän aihealueen tutkimus on lisääntynyt huimasti viime vuosina sekä kehittynyt menetelmällisesti uusien teknologisten mahdollisuuksien myötä. Kuvaamme ja vedämme yhteen työn ja muun elämän välistä päivittäistä vuorovaikutusta käsitelleiden määrällisten päiväkirjatutkimusten antia käyttämällä kahta teoreettista viitekehystä: 1) työn ja perheen välinen ristiriita ja rikastavuus sekä 2) työn ja perheen välinen siirräntä. Päiväkirjatutkimusten tulokset osoittavat, että työn ja perheen välinen ristiriita on yhteydessä lisääntyneeseen pahoinvointiin ja rikastavuuden kokemus lisääntyneeseen hyvinvointiin päivätasolla. Tulokset osoittavat myös, että saman päivän aikaista myönteistä ja kielteistä siirräntää työn ja muun elämän välillä näyttää tapahtuvan sekä yksilö- että perhetasolla. Näin ollen päiväkirjatutkimusten tulokset vahvistavat poikittais- ja pitkittäistutkimusten perusteella aiemmin tehtyjä havaintoja ja johtopäätöksiä. Kaikki tulokset eivät kuitenkaan olleet samanlaisia naisten ja miesten välillä, vaan sukupuoli oli havaittuja yhteyksiä jossain määrin muuntava tekijä. Katsaukseen sisältyneet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että kielteisten vaikutusten suhteen naisilla rajapinta työstä perheeseen ja miehillä rajapinta perheestä työhön saattaa olla jonkin verran läpäisevämpi kuin toisella sukupuolella. Sisällöllisten kysymysten lisäksi olimme kiinnostuneita määrällisten päiväkirjatutkimusten menetelmällisistä valinnoista. Tyypillisin päiväkirjatutkimuksen asetelma katsauksen tutkimuksissa on lyhyen aikavälin (5–8 päivää) ja pienen otannan (n < 51) tutkimus, joka on toteutettu ennalta suunnitelluin tiedonkeruupistein perinteisesti kynä–paperi-menetelmää käyttäen. Menetelmänä päiväkirjatutkimuksen vahvuus on erityisesti lyhyellä aikavälillä tapahtuvien mikrotason muutosten ja vaihtelun havaitseminen.
Avainsanat: työ, perhe, koti, muu elämä, päiväkirjamenetelmä, päivittäinen vuorovaikutus, ristiriita, rikastavuus, siirräntä