Artikkelien tiivistelmät (03/2016)
Tapaturman virittämien emootioiden ja traumaoireiden yhteys
Arkipäiväisillä tapaturmilla tarkoitetaan yksittäisiä sattumuksia, jotka eivät sisällä väkivaltaa eivätkä liity suuronnettomuuksiin. Tutkimuksessa selvitettiin, esiintyykö arkipäiväisen tapaturman jälkeen psyykkisen trauman oireita, sekä sitä, ovatko tapahtumanaikaiset emootiot yhteydessä traumaoireiluun. Suomenkieliseen verkkokyselyyn vastanneista muodostui itsevalikoitunut näyte (n = 149). Vastaajat olivat iältään 16–64-vuotiaita, ja heistä 79 prosenttia oli miehiä. Vapaa-ajan tapaturman kokeneita oli 56 prosenttia, työtapaturman kokeneita 24 prosenttia ja liikennetapaturman kokeneita 19 prosenttia aineistosta. Traumaoireet mitattiin IES-R-kyselyllä. Tapaturmanaikaisia tuntemuksia ja käsityksiä kartoitettiin kysymyksillä koetusta kivusta, pelosta, avuttomuudesta ja häpeästä sekä invalidisoitumisen pelosta ja hengenvaarasta. Kvantitatiivinen analyysi perustui deskriptiiviseen tarkasteluun ja logistiseen regressioanalyysiin. Joka kymmenes vastaaja kärsi huomattavasta määrästä psyykkiseen traumaan viittaavia oireita. Tapaturmanaikaisten emootioiden intensiteetti oli yhteydessä oireilun määrään. Pelon ja avuttomuuden tunteet sekä itsearvioitu hengenvaara vaikuttivat oireiden todennäköisyyteen. Näennäisesti pieni ja arkipäiväinen tapaturma voi aiheuttaa pelon, avuttomuuden ja häpeän tunteita, kuten myös trauman oireita. Olisi tärkeää, ettei traumapsykologista keskustelua rajattaisi liian tiukasti väkivaltaan tai muihin ääritilanteisiin. Tapaturman uhrin emootioilla ja tulkinnoilla saattaa olla huomattava osuus traumaoireiden kehittymisessä.
Avainsanat: tapaturma, onnettomuus, IES-R, trauma, kipu, pelko, avuttomuus, häpeä
Meditaation neuropsykologiaa
Läsnäolon voima on otsikoissa, ja mindfulness myy. Millaisia kognitiivisia prosesseja meditaation ja mindfulnessin takana tosiasiassa on? Tässä katsauksessa perehdytään mindfulnessin ja meditaation taustoihin ja niihin liittyvään aivotutkimukseen. Olisiko mindfulnessilla ja meditaatiolla käyttöä neuropsykologiassa? Meditaatiossa näyttäisi aktivoituvan useita keskeisiä toiminnallisia aivoverkostoja, kuten esimerkiksi tarkkaavuuden järjestelmät, sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät verkostot sekä verkostot, jotka liittyvät tunteiden prosessoitumiseen kehosta aivoihin ja tietoisuuteen. Eräässä meta-analyysissa meditaation vaikutukset näkyivät muutoksina hippokampusalueilla, tuntoaivokuorella ja aivosaaren alueella, pihtipoimun etu- ja takaosissa, tarkkaavuuden ja toiminnan ohjaamiseen liittyvällä etuaivoalueella sekä etuaivojen sisäosissa käyttäytymisen ja tunteiden säätelyyn liittyvillä alueilla. Lisäksi vahvistumista havaittiin aivopuoliskoja ja aivoalueita yhdistävissä valkean aineen säikeissä. Neurotieteen näkökulmasta meditaatiossa on kysymys ennen kaikkea eriytyneiden tarkkaavuuden järjestelmien yhteistoiminnasta ja sen hioutumisesta. Kokeneiden meditoijien lepotila alkaisi muistuttaa top down -verkoston aktiviteettia. Tietoisuus tästä hetkestä olisi meditoijilla vahvempi ja itsereflektioaktiviteetti vähäisempää kuin meditoimattomilla koehenkilöillä. Mindfulness-pohjaisia harjoitusohjelmia on kokeiltu aivovamma- ja aivohalvauspotilaille, Parkinson- ja kipupotilaille positiivisin tuloksin.
Avainsanat: meditaatio, mindfulness, tarkkaavuus, aivojen rakenteelliset muutokset, neuropsykologinen kuntoutus
Nuorten uramuuntuvuus toisen asteen opintojen alussa
Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten uramuuntuvuususkomuksia toisen asteen opintojen alussa. Uramuuntuvuudella tarkoitetaan yksilön itsesäätelytaitoja ja psykososiaalisia resursseja, jotka auttavat yksilöä selviytymään ammatinvalintaan, ammatilliseen elämänkulkuun tai työmuutoksiin liittyvissä siirtymissä. Uramuuntuvuuden ulottuvuuksina ovat huoli, kontrolli, uteliaisuus ja itseluottamus. Tutkimus on uramuuntuvuusmittarin pilotointi pienellä suomalaisella näytteellä. Artikkelimme tarkoituksena on selvittää, minkälaisia ovat toisella asteella olevien nuorten uramuuntuvuususkomukset uramuuntuvuusmittarilla arvioituna sekä millä tavoin sosiaaliseen kontekstiin liittyvät tekijät – sukupuoli, koulutusreitti, koulumenestys sekä perheen koulutustaso ja vanhempien näkemykset nuoren koulunkäyntiasenteista – ovat yhteydessä nuorten uramuuntuvuususkomuksiin. Tutkimus kohdentuu myös CAAS-uramuuntuvuusmittarin kehittämiseen siten, että mittariin on lisätty suhteisuus-ulottuvuus. Aineistona ovat perusasteella toiselle asteelle siirtyneiden nuorten ja heidän huoltajiensa kyselyvastaukset (N = 127). Tulosten mukaan nuoret kuvaavat uramuuntuvuutensa vahvuutta tyypillisesti vahvana tai hyvin vahvana. Sukupuoli ja koulutusreitti eivät tämän pienen näytteen tulosten perusteella selkeästi erottele uramuuntuvuususkomusten tasoa. Keskeinen tulos on koulumenestyksen ja uramuuntuvuususkomusten yhteys. Perheen koulutustaso ja nuoren uramuuntuvuususkomukset eivät ole suoraviivaisesti yhteydessä keskenään näiden tulosten mukaan. Uramuuntuvuususkomuksia ja sosiaalisen kontekstin tekijöiden yhteyttä uramuuntuvuuteen on tutkittava laajemmalla näytteellä sekä suhteisuus-ulottuvuutta kehittäen.
Avainsanat: uramuuntuvuususkomukset, koulumenestys, perheen koulutustaso