Artikkelien tiivistelmät (04/2016)
Laskemisen sujuvuus toiselta neljännelle luokalle sekä yhteys lukemisen sujuvuuden ja nimeämisnopeuden kanssa
Tämän pitkittäistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmen vuoden aikana laskemisen sujuvuuden yhteyttä lukemisen sujuvuuden ja nimeämisnopeuden kanssa sekä pyrkiä näiden avulla selittämään laskemisen sujuvuuden tuloksia. Tutkimuksen alussa lapset (N = 43) olivat kahdeksanvuotiaita ja heidän suoriutumistaan sujuvuustehtävissä seurattiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Laskemisen sujuvuuden arvioinnissa käytettiin sekä päässälaskutehtäviä että allekkain laskettavia yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja; kaikki tehtävät olivat aikarajattuja. Lukemisen sujuvuuden arvioinnissa käytettiin ääneen lukemista ja sanantunnistukseen perustuvia testejä. Lasten nimeämisnopeus arvioitiin neljännellä luokalla. Lasten suoriutumiserot laskemisen sujuvuudessa olivat seuranta-ajalla hyvin pysyviä, ja koko otosta tarkasteltaessa suoriutumista laskusujuvuuden tehtävissä pystyttiin parhaiten selittämään aiemmalla laskemisen sujuvuudella; lukemisen sujuvuus ja nimeämisnopeus eivät merkittävästi lisänneet selitysosuutta. Laskemisen ja lukemisen sujuvuus olivat yhteydessä keskenään, sen sijaan nimeämisnopeus ei ollut yhteydessä laskemisen sujuvuuden kanssa. Tulosten perusteella koulunkäynnin alkuvuosina on tärkeää seurata sekä laskemisen että lukemisen sujuvuutta. Tällöin voidaan ajoissa vastata nopeasti tuen tarpeisiin ja välttyä sujumattomuuteen liittyvien oppimisvaikeuksien syvenemiseltä. Koska laskemisen ja lukemisen sujuvuus olivat yhteydessä keskenään, tukikäytänteet kannattaisi tulevaisuudessa suunnitella niitä ainakin osin yhdistäen.
Avainsanat: laskemisen sujuvuus, lukemisen sujuvuus, nimeämisnopeus, pitkittäistutkimus
Psykologinen hyvinvointi työuupuneiden ryhmäpsykoterapeuttisessa interventiossa
Tarkoituksemme oli tutkia, lisääntyykö psykologinen hyvinvointi ryhmäpsykoterapeuttisessa interventiossa, joka oli suunniteltu työuupuneiden kuntoutumiseen. Osallistujat olivat 90 julkisen sektorin työntekijää, kuten poliiseja ja verovirkailijoita, jotka olivat 31–59-vuotiaita ja kärsivät työuupumusoireista. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään: analyyttiseen (N = 32), psykodraama- (N = 30) ja kontrolliryhmään (N = 28). Interventioryhmät satunnaistettiin. Ryhmäinterventio koostui 16 erillisestä päivästä yhdeksän kuukauden aikana. Ryhmämenetelminä käytimme ryhmäanalyysia ja psykodraamaa. Psykologinen hyvinvointi mitattiin neljästi Ryffin 84-osioisella kyselykaavakkeella: tutkimuksen alussa, keskivaiheilla, lopussa ja seurannassa kuuden kuukauden kuluttua ryhmän loppumisesta. Hyvinvointi lisääntyi sekä koe- että kontrolliryhmissä kaikilla mittarin osa-alueilla, jotka olivat itsensä hyväksyminen, positiiviset suhteet, ympäristön hallinta, autonomia, elämän tarkoitus ja henkilökohtainen kasvu. Psykodraamamenetelmä tuotti nopeamman tuloksen, kun taas analyyttisen menetelmän vaikutus oli kestävämpi seurannassa.
Avainsanat: ryhmäinterventio, psykologinen hyvinvointi, kuntoutus, työuupumus, psykoterapia