Leikistä harrastukseen, hyötyyn ja pelailuun: liikunnan merkitysten muutokset nuorten kilpakirjoituksissa
Vain pieni osa nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Vaikka kansanterveyden kannalta olisi hyödyllistä ymmärtää paremmin liikunnan lisääntymisen syitä, valtaosassa laadullista muutoksen tutkimusta on keskitytty liikunnan ylläpitoon tai sen lopettamiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin keskiasteen opiskelijoiden kilpailukirjoituksissaan rakentamia aktivoitumistulkintoja. Kertomuksia lähestyttiin analysoimalla niissä käytettyjä liikkumisen ja sen muutosten merkityksiä määrittäviä tulkintakehyksiä. Kirjoittajat tulkitsivat liikkumisensa lisääntymistä neljän erilaisen kehyksen avulla. Niissä liikuntaa kuvattiin leikkinä, harrastuksena, omakohtaisena hyötynä tai vapaamuotoisena yhdessäolona kavereiden kanssa. Fyysisen aktivoitumisen kannalta olennaiset eronteot yhdistyivät kirjoituksissa liikunnan kehysten muuttumiseen tai monipuolistumiseen. Elämänkaarella etenemisen myötä tarinat liikunnasta leikkeinä ja välituntipeleinä vaihtuivat ensin erilaisten liikunnallisten harrastusten kuvaamiseksi. Myöhemmässä vaiheessa harrastuskehyksen rinnalle nousi uudenlaisia tulkintoja. Aktivoitumisen kannalta keskeisiksi erottuivat liikunnan kautta saadut välittömät hyödyt, kuten hyvä olo ja parempi jaksaminen. Positiiviset kokemukset liikunnasta ja omakohtainen oivallus liikunnan yhteydestä omaan hyvinvointiin liittyivät kirjoituksissa aikomuksiin jatkaa liikunnan harrastamista tulevaisuudessakin. Tulosten perusteella liikuntainterventioissa kannattaisi pitkäaikaisten terveysvaikutusten rinnalla korostaa liikunnasta saatavia arkielämän hyötyjä.
Avainsanat: nuoret, liikunta, kehysanalyysi, merkitykset, muutos, elämänkaari, liikuntasuhde