Tutkimuksen aihe: Perinataalikuolemalla tarkoitetaan yli 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan sikiön syntymistä kuolleena tai vastasyntyneen kuolemaa ensimmäisen viikon aikana. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää perinataalikuoleman jälkeen vanhempien kokemusta vauvan kuolemasta ja kuoleman vaikutuksista vanhempien elämään sekä traumaoireiden, masennusoireiden ja ahdistusoireiden ilmenemistä vauvansa menettäneillä vanhemmilla. Aineisto: Vauvansa menettäneet vanhemmat rekrytoitiin 12 kuukauden ajalla vuosina 2012–2013 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan synnyttäneiden osastolta 4A. Kaikki tutkimukseen halunneet seitsemän vanhempaa pääsivät mukaan. Vanhemmat haastateltiin, ja heitä pyydettiin täyttämään oirelomakkeet (BDI-II, GAD-7 ja IES-R) kolme ja kuusi kuukautta vauvan kuoleman jälkeen. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset: Vauvan kuolema on traumaattinen tapahtuma, joka vaikuttaa vanhempiin kaikilla elämän osa-alueilla. Äidit kokivat isiä enemmän traumaoireita, ahdistusoireita ja masennusoireita. Johtopäätökset: Olemassaolevia suosituksia akuuttien kriisien psykologisesta työstä ja traumaperäisten stressireaktioiden ja -häiriöiden hoidosta tulisi aktiivisesti noudattaa vauvansa menettäneiden perheiden hoidossa. Traumaoireiden seulonnan avulla voitaisiin tunnistaa posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) riskissä olevat vanhemmat. Vauvansa menettäneille vanhemmille tulisi tarjota aktiivisesti psykologista tukea myös seuraavassa raskaudessa.

Avainsanat: perinataalikuolema, kohtukuolema, vauvan kuolema, traumaattinen kriisi, PTSD