Tässä artikkelissa esitellään äänien kuulemisen tutkimusta. Äänien kuuleminen on varsin vähän tunnettu, mutta yllättävän yleinen inhimillinen ilmiö, johon lääketieteellisessä kielenkäytössä on viitattu käsitteellä verbaalinen kuulohallusinaatio. Aiemmassa psykiatrisessa tutkimuksessa hallusinaatiot liitettiin sairausmalliin, ja mielitieteiden tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miksi osa ihmisistä kokee hallusinaatioita. Tämän artikkelin tarkoituksena on havainnollistaa, kuinka ilmiötä on kuvattu psykiatrisessa ja biolääketieteellisessä tutkimuksessa, ja osoittaa, että sen tutkimukseen tarvitaan myös fenomenologisia näkökulmia. Tämän post-psykiatrisen trendin keskeinen tavoite on tarjota yksityiskohtaisempi, kokemuksiin pohjautuva kuvaus äänien kuulemisesta ilmiönä ja kannustaa hallusinaatiotutkimuksen eri osapuolia tieteenalarajat ylittävään yhteistyöhön. Lisäksi tavoitteena on tukea käyttäjäjohtoista tutkimusta sekä interventioita, joista on toipumisliikkeen myötä tullut psykiatriassa ja lääketieteessä yhä merkittävämpiä. Kuulohallusinaatioiden tutkimus kuvastaa sitä, miten hyödyllistä on tutkia patologisiksi määriteltyjä ilmiöitä kokijan näkökulmasta ja kuinka tällainen tutkimus voi vähitellen johtaa äänien kuulemiseen liitetyn stigman vähenemiseen.

Avainsanat: kuulohallusinaatiot, tutkimus, fenomenologia, kokijanäkökulma, stigma