Kun teemme työtä, pystymme parhaimmillaan käyttämään omaa parasta osaamistamme ja hyviä sosiaalisia taitojamme. Parhaimmillaan pystymme työskentelemään keskittyneesti päämääriä kohti, opimme uutta ja keksimme uusia ideoita. Silloin meillä on ajatukset kirkkaina, olemme tarkkaavaisia ja hallitsemme omaa toimintaamme hyvin, niin että pystymme toimimaan joustavasti sen mukaan, mitä kulloinenkin tilanne vaatii.

Tämän päivän työelämässä on kuitenkin tavallista, että moni kokee, että ei pysty parhaimpaansa: pitäisi olla tehokas ja tuottelias monen asian ja monen järjestelmän osaaja ja uuden kehittäjä, ja samaan aikaan pitäisi sietää jatkuvia keskeytyksiä, toistuvia yllättäviä käänteitä, päällekkäisiä työtehtäviä ja jatkuvaa keskeneräisyyttä. Tavoitteet ja vaatimukset voivat olla epäselviä, eikä työntekoa helpota, jos työyhteisössä on sosiaalisia ristiriitoja tai tuen puutetta. Moni työntekijä väsyy tällaisessa tilanteessa.