Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (05/2017)

Piia Pietilä, Erja Poutiainen, Johanna Nukari, Helena Launiainen, Ulla Arifullen-Hämäläinen, Jaana Sarajuuri & Sanna Koskinen

Kognitiivisesti painottunut monimuotoinen kuntoutus kohentaa muistisairaan mielialaa ja tukee läheisen jaksamista

Muistisairauksien lisääntyminen luo tarvetta toimivien kuntoutusmuotojen kehittämiseen. Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin Alzheimerin taudin (AT) lievään vaiheeseen tarkoitetun kuntoutuksen vaikutuksia. Tablet-tietokonetta hyödyntävällä etä- ja lähijaksoja sisältävällä kuntoutuksella tuettiin sairastuneiden kognitiivista toimintakykyä, psyykkistä hyvinvointia sekä läheisten jaksamista. Tutkimukseen osallistui 53 sairastunutta ja 42 läheistä. Kuntoutuksen vaikutuksia selvitettiin lähtötasotutkimuksella ennen 13 viikkoa kestänyttä kuntoutusta sekä seurantatutkimuksilla heti kuntoutuksen päätyttyä ja kuusi kuukautta lähtötasotutkimuksesta. Kuntoutuksella oli myönteinen vaikutus muistisairaiden mielialaan: masennusoireet vähenivät tutkimusryhmässä muistisairaiden itsensä sekä heidän läheistensä arvioimana. Vaikutus säilyi seurantajakson ajan. Muistisairaiden elämänlaadussa, päivittäistoiminnoissa ja kognitiossa ei havaittu muutoksia. Muistisairaan tukemiseen liittyvät myönteiset merkitykset (COPE) lisääntyivät tutkimusryhmään kuuluvilla läheisillä. Tulokset osoittivat, että kognitiivisesti painottuneella monimuotoisella kuntoutuksella voidaan kohentaa lievää AT:a sairastavien mielialaa ja jossain määrin tukea läheisten jaksamista. Jatkossa kuntoutuksen vaikutuksia olisi hyödyllistä tutkia suuremmilla kuntoutujamäärillä.

Avainsanat: Alzheimerin tauti, kuntoutus, tablet-tietokone, kognitiivinen harjoittelu, elämänlaatu, mieliala, läheinen


Aleksi H. Syrjämäki, Pessi Lyyra & Jari K. Hietanen

Yksin jääminen satuttaa – katsaus kokeelliseen ostrakismitutkimukseen

Ostrakismi, eli sosiaalinen hyljeksintä, koskettaa jokaista ihmistä. Ostrakismi on huomaamatonta verrattuna fyysiseen tai verbaaliseen väkivaltaan, mutta sen vaikutukset ovat huomattavat. Hyljeksityksi tuleminen on epämiellyttävää, jopa kivuliasta. Hyljeksityn henkilön pyrkimykset täyttää sosiaaliset perustarpeensa ohjaavat hänen käyttäytymistään: hyljeksitty saattaa tilanteesta riippuen esimerkiksi pyrkiä takaisin vuorovaikutukseen ja korottamaan omaa arvoaan muiden silmissä, tai hän saattaa käyttäytyä aggressiivisesti. Jopa hetkellinen ostrakismi satuttaa, ja pitkittyessään hyljeksintä voi johtaa syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja joskus jopa väkivallantekoihin. Ilmiöllä on siis huomattava merkitys niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Ostrakismitutkimus auttaa hahmottamaan monien ilmiöiden, kuten koulukiusaamisen, rasistisen syrjinnän ja avioeron, vaikutuksia yksilöön. Ostrakismiin liittyviä kokeellisia tutkimuksia on julkaistu maailmalla satoja, mutta Suomessa tämä tutkimus lienee verrattain tuntematonta. Tämän katsausartikkelin tarkoitus on tuoda esille tätä tutkimusta. Esittelemme lukijalle ostrakismia ilmiönä ja avaamme joitakin keskeisiä kokeellisen ostrakismitutkimuksen menetelmiä, tuloksia ja teorioita. Artikkelin lopussa paneudumme erityiseen mielenkiinnon kohteeseemme: siihen, miten hyljeksityksi tuleminen muuttaa ihmisen sosiaalista havaitsemista ja sosiaalisesti merkityksellisen informaation prosessointia ja tulkintaa.

Avainsanat: ostrakismi, sosiaalinen hyljeksintä, torjuminen, yksinäisyys


Siru Lehto

Äidiksi tulon kulttuurisen mallitarinan rikkoutuminen tahattoman lapsettomuuden läpikäyneiden naisten kertomuksissa

Tahaton lapsettomuus koskee arviolta joka viidettä hedelmällisessä iässä olevaa paria. Myös hedelmöityshoitoihin hakeutuminen on lisääntynyt, mutta vähemmän tiedetään lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen psykososiaalisista vaikutuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena äidiksi tulon kulttuurinen mallitarina näyttäytyy tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitoja läpikäyneiden naisten kertomuksissa. Tutkimusaineisto kerättiin pyytämällä lapsettomuuden kokeneita äitejä kirjoittamaan matkastaan äidiksi. Tutkimukseen osallistui 33 lapsettomuuden läpikäynyttä ja hedelmöityshoidoissa ollutta naista. Aineisto analysoitiin narratiivisesti, Labovin ja Waletskyn (1967) rakennemallia hyödyntämällä sekä äitien positiointikerrontaa tarkastelemalla. Aineistosta paikantui viisi tutkittavien kertomuksissaan tuottamaa äidiksi tulon mallitarinaan liitettyä kulttuurista odotusta, jotka eivät olleet lapsettomuuden vuoksi sellaisinaan täyttyneet. Täyttymättä jääneet tai särön saaneet odotukset olivat itsestään selvä biologinen äitiys, raskaaksi tulon helppous, raskausajan onnellisuus, rakkauden syttyminen lapseen heti synnytyksen jälkeen sekä hyvä, jopa täydellinen äitiys. Tutkimuksen perusteella äidiksi tuloon ja äitiyteen lapsettomuuden jälkeen voi liittyä monenlaista painolastia. On ensiarvoisen tärkeää tunnistaa näitä tilanteita ja tarjota lapsettomuuden läpikäyneille äideille ja pareille tukea. Vertaistuki, tiedon tarjoaminen ja psykologinen keskusteluapu voisivat helpottaa monen parin vanhemmaksi tulon polkua ja lisätä perheen hyvinvointia.

Avainsanat: tahaton lapsettomuus, hedelmöityshoidot, äidiksi tulo, kulttuurinen mallitarina, narratiivinen analyysi