Autismiin liittyy monenlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. Tämän artikkelin lähtökohtana ovat aiemmassa tutkimuksessa tehdyt havainnot siitä, kuinka sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet näkyvät kuntoutuskeskusteluissa, joissa 11–13-vuotiaat lievästi autistiset, suomea äidinkielenään puhuvat pojat keskustelevat toistensa ja kuntouttajiensa kanssa. Keskustelunanalyysin menetelmää hyödyntäen pohdimme autististen poikien ongelmia vuorovaikutuskumppanin tulkitsemisessa, kielellisessä ja kehollisessa ilmaisussa sekä prosodiassa. Tarkastelemme yhtäältä ymmärrysongelmien ratkaisuun tähtääviä korjausjaksoja, toisaalta kuntouttajien ammatillista ja pedagogista toimintaa. Osoitamme, että samalla kun kuntouttajat pyrkivät vihjeiden avulla ylläpitämään intersubjektiivisuutta ja ratkaisemaan ymmärrysongelmia, he myös kommunikoivat ymmärrystä vuorovaikutuksen yleispätevistä normeista, joita poikien odotetaan kuntoutuksen myötä vähitellen oppivan hallitsemaan. Vuorovaikutustaitoihin liittyvä kuntouttajien opettamisorientaatio on tavallisesti implisiittistä, normaaleihin arkisen ja symmetrisen vuorovaikutuksen korjauskäytänteisiin nojaavaa toimintaa. Kuitenkin erityisesti kehollisten vuorovaikutustaitojen kohdalla kuntouttajien suuntautuminen näiden taitojen opettamiseen saatetaan joutua tekemään eksplisiittiseksi, samalla kun prosodisten taitojen opettaminen näyttäisi aineistomme perusteella pakenevan jopa eksplisiittistä opettamisorientaatiota.

Avainsanat: autismi, vuorovaikutus, ymmärrysongelmat, vuorovaikutustaidot, keskustelunanalyysi