Tutkimuksemme (Vanhanen & Laulumaa, 2011), jonka mukaan suomalaisen WAIS-III:n ÄO-arviot ovat liian korkeita 18–24-vuotiaiden ikäryhmissä, on edelleenkin mielestäni hyvin perusteltu. Väitettä tukevat oman tutkimuksemme lisäksi myös käytännön havainnot kliinisessä potilastyössä sekä Roivaisen havainnot (2010a ja b). Mikäli 7–11 pisteen vähentämistä ÄO-pistemäärästä pidetään puutteellisena ratkaisuna ongelmaan (Haavisto ja Lipsanen tässä numerossa), voisi toisena ratkaisuna olla WAIS-R -testistön käyttäminen kyseisissä ikäryhmissä WAIS-III sijasta. Todennäköisin selittäjä näiden testiversioiden eriäville pistemäärille on WAIS-III:n normiston pieni koko kyseisissä ikäryhmissä (alle ¼ edeltäjän vastaavasta), mikä lisää olennaisesti satunnaisvaihtelun mahdollisuutta. Potilastyön jatkuvuuden kannalta olisi toivottavaa, että eri menetelmillä saadut tulokset olisivat edes jotenkuten yhteismitallisia eikä testiversion vaihtoon liittyviä ”ihmeparantumisia” enää esiintyisi.