Oppimisen vaikeudet ja mielenterveyden ongelmat lisäävät riskiä syrjäytyä. Tutkimusten mukaan edellä mainitut vaikeudet esiintyvät usein samanaikaisesti. Ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen mahdollistavat suotuisan kehityksen nuoruudessa ja edesauttavat työelämään pääsyä. Jotta vaikeuksiin voidaan puuttua, tunnistamisen ensi vaiheeseen tarvitaan helppokäyttöisiä seulontamenetelmiä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vuosina 2014–2017 kehitetyn KOMO-kyselyn (Kysely oppimisen ja mielenterveyden ongelmista) psykometrisia ominaisuuksia, validiteettia ja reliabiliteettia. KOMO-kysely on menetelmä, jolla henkilö arvioi samanaikaisesti oppimisen ja mielenterveyden ongelmia 38 väittämän avulla. Menetelmän psykometristen ominaisuuksien selvittämiseksi kerättiin 643:sta työttömyysuhan alaisesta nuoresta koostuva aineisto. Osallistujat olivat 16–35-vuotiaita (KA21.10, KH2.30) naisia (n = 336), miehiä (n = 303) tai muun sukupuolen ilmoittaneita (n = 4). KOMO-kyselyn psykometrinen rakenne oli eksploratiivisen faktorianalyysin mukaan viisifaktorinen ja sisäisesti johdonmukainen. Faktorit nimettiin seuraavasti: koettu mieliala ja ahdistus, vaikeudet lukemisessa ja kielellisissä taidoissa, vaikeudet tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa, vaikeudet matemaattisissa taidoissa sekä vaikeudet näönvaraisissa taidoissa ja silmä-käsiyhteistyössä. KOMO-kyselyn avulla on mahdollista tunnistaa työttömyysuhan alaisia nuoria ja aikuisia, jotka kokevat oppimisen ja mielenterveyden haasteita, ja täten edesauttaa tarkempiin tutkimuksiin sekä tukitoimiin ohjaamista. KOMO-kyselyn havaittiin olevan stabiili eli ajassa pysyvä menetelmä. Lisäksi kyselyn havaittiin olevan tarkka, sisäisesti johdonmukainen ja luotettava seulontamenetelmä.

Avainsanat: oppimisvaikeus, mielenterveys, seulontamenetelmä, tunnistaminen, validiteetti, reliabiliteetti