Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa on tunnistettu tarve asiakaslähtöiselle ohjausosaamiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat osaamistaan motivoivan haastattelun ja ratkaisukeskeisen ohjauksen suhteen. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa. Tutkimusjoukon muodosti 75 ammattilaista, jotka arvioivat osaamistaan kyselyllä (N = 75) sekä kirjallisessa tehtävässä (n = 30) ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen alussa. Aineisto analysoitiin faktorianalyysin ja sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan ohjaustaidot muodostuivat asiakaslähtöisyyden, voimavaraistamisen ja sanoman selventämisen taidoista, joista voimavaraistamisen taidot arvioitiin vahvimmiksi ja asiakaslähtöisyyden taidot heikoimmiksi. Keskeiseksi osaamiseksi ohjaustaitojen ohella määriteltiin strateginen ajattelu, joka sisälsi menetelmien arvo- ja teoriaperustan. Osallistujat kokivat sisäistäneensä asiakaslähtöiset arvot hyvin työnsä lähtökohdaksi. Johtopäätöksenä on, että ammattikorkeakoulutaustaisilla sote-ammattilaisilla on hyvät asenteelliset valmiudet asiakaslähtöiseen ohjaukseen, mutta heidän perustaitonsa ovat osittain puutteellisia ja osaaminen perustuu pitkälti hiljaiseen tietoon. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tulisi opettaa ohjausosaamista perusteellisesti integroiden teoreettisia näkökulmia käytännön harjoituksiin.

Avainsanat: motivoiva haastattelu, ratkaisukeskeinen terapia, ohjaus, osaaminen, sosiaali- ja terveydenhuolto, ylempi ammattikorkeakoulututkinto